Lottakurssi Reisjärvellä 1938

Lotta Svärd oli vuosina 1920–1944 toiminut suomalainen naisten vapaaehtoisuuteen pohjautuva maanpuolustustyön tukijärjestö. Järjestö perustettiin tukemaan suojeluskuntia, jotka olivat vapaaehtoisia maanpuolustusjärjestöjä. Sotavuosien 1939–1944 aikana lotat toimivat lukuisissa erityyppisissä maanpuolustusta tukevissa toimissa ja vapauttivat noin 25 000 miestä sotilaallisiin tehtäviin. Järjestö lakkautettiin Moskovan välirauhan ehtojen perusteella Liittoutuneiden valvontakomission vaatimuksesta vuonna 1944.

Vuonna 2021 järjestö täytti 100 vuotta. Nykyinen nimi Lotta Svärd -säätiö tuli käyttöön 2004.

Lottia koulutettiin eri paikkakunnilla hyvin aktiivisesti. Esimerkkinä tästä koulutuksesta on säilynyt alla oleva kronikka, jossa kerrotaan, mitä kurssilla tapahtui. Tekstistä voi päätellä, että kyseessä on ollut muonituslottien koulutus kenttäkeittimen eli soppatykin käyttöön. Suojeluskunnan edustajat antoivat yleistä sotilaallista tietoa, ja siinä korostuu selvästi kaasusuojelu. Merkillepantavaa on, että kurssille tultiin pimeällä ja jopa vaivaisena. Ei ollut ihme, että jotkut eksyivät järven jäällä ja myöhästyivät oppitunnin alusta. Moni tuli paikalle suoraan työpaikaltaan, mikä osoitti halua osallistua tähän tärkeään työhön.

Kronikan on kirjoittanut Siiri Häkkinen, josta tuli äitini, kun hän avioitui Otto Liikasen kanssa 6.11.1938. Äitini oli ilmeisesti navetalla töissä ennen kurssin alkua. Kurssille osallistui kaksi Liikastakin, joista tuli tätejäni, kun heidän veljensä meni naimisiin Siirin kanssa. Nämä Kumpulan tytöt olivat Hilja 21 v. ja Helmi 22 v.

Kronikka, sirpale Reisjärven historiaa, löytyi äitini jäämistöstä käsin kirjoitettuna. Kirjoitin sen puhtaaksi koneella, ja toimitin tekstin Reisjärvi-lehteen julkaistavaksi. Se oli lehdessä 5.2.2003.


Kronikka Lotta Svärd -yhdistyksen

Reisjärven paikallisosaston iltakursseilta 27.1.–11.2.1938

Kirjoittanut Siiri Häkkinen

Pitäjämme pikkuruisen
keskimmäiseen kylähän,
salihin tähän saatettuna
iltakurssit isonlaiset,
”kokki”-lotille kunnostettu,
viisaudeksi visapäille.

Nyt teen tutuksi teille,
jokaisen kurssille joutaneen.
Päällystö paras sanoa
esitellä ensimmäiseks´.

Kurssin johtajaks´ joutunut
ompi Mirjam Lappalainen,
opettaja oivallinen,
kasvattaja kansan lasten,
koulusta kovin tutusta,
talosta tästä tavattu.

Lotta Särkkä lähettinä,
neuvoja kovin kelvollinen
hyvin koetti meille
tehdä selväksi sääntöjä,
luennoitsi lujin sanoin,
käski pitämään pyhänä
sanoja samanlaisia,
sitojia siskojoukon.
Myös tiedot hän tutuks´ tekevi,
mitkä mitaksi määrättynä
ompi muonituslotille.

Aluepäällikkö pakinoi,
perusteli perin pohjin
maastot, kartat ja kompassit.
Kurssi kuunteli kiltisti,
aivan asentoon asettui –
seinäkellokin.

Kaasusta ja suojeluksesta
kertoi luutnantti Hyytinen.
Kovin oli uutta se monelle,
aivan kauhu hiipi povelle
kuullessa kuinka tuhoisaa
on sota kaasuja käyttäen.

Vääpeli virkeä, huolellinen
oli lotta Åkerblom.
Piti pitkiä puheita,
terveysoppia opetti.
Kaikin puolin kelvollinen
optimisti oivallinen,
tohtorin talosta tullut.
Käskystä vääpelin tulevi
kurssilaiset kaiken kokoiset
ensinnä joutuvat jonossa
pienimmät paapertelemaan.

Kauniisti lapsesta sanottu
”oma äidin silmäterä”.
Kurssin vauvaksi valittu
on Eva Murtoinperä.
Vaan sairastui sylivauvamme,
näin osanottomme lausumme.

Ompa kurssille kunniaks´
oppilaaksi kutsua vallan,
vanhimman joukostamme,
veteraanin verrattoman,
lotta Alviira Laurilan.

Kaksi on lottaa Liikasella,
kansan naista Kumpulassa,
mukahan molemmat tulevi,
tietoja tiiustamahan.

Myös tutusta talosta tullut
kurssiloille kulkenunna
ompi lotta Rantala.
Laulaja on laatuansa,
kurssin kanttoriks´ nimetty.



Lotat Korhonen, Heikkinen,
Kangaspäästä kaukaa tulleet,
takaa talvisen taipaleen.
Eivät he säitä säikähtäneet,
pahoja ilmoja pahaksi panneet,
tulivat tuvistaan tänne.
Palailivat paikoillensa
yötä myöten ylen myöhällä.
Korhonen soitteli somasti,
harmoonilla hartahasti,
kurssin laulaissa laulujaan
korkehimman kiitokseksi.

Lotta Pajunpää patikoi
melusta meidän meijerin.
Tuntee varmaan voin olevan
parasta palan painikkeeks`
kelvolliseks´ kelin tekijäks´.

Vesterisen lotta tullut
keskeltä kovan kiireen.
Työt kun tahtovat tavata
olla esteenä ovella,
emännillä ehtoisilla,
kun on tehtävä työt tuvassa,
katsottava karsinoita,
ihan illalla haettavana
avaimet aittojen ovilta.

Rakastettu johtajamme
lotta Ester Sarviala
kiireesti käveli tänne.
näin mietin – varmaan hälle
muistuvi mieleen hyvin,
tullessa tuhoisan ajan,
vihollisen viskatessa
kaasuja kauheita tänne,
mitä on milloinkin käytetty.
Arvaa apteekin hajusta
pysyväks´ sanovi kaasun
syövyttäväks´ nestesateen.

Eipä estänyt ensinkään
lotta Äijön tuloa
kipeä jalka kiusallinen.
Kerran vain kielsi kovasti,
ihan istumaan pakoitti
iltahartauden ajaksi.
Silloin potkuria pyysivät
antiikkia arvokasta,
lotta-siskot joutuisasti
viedäksensä vaivaisen
povelle poikansa armaan.

Kinnurannan kunnahilta
lotat Harju ja Autio.
Eivät suuttuneet lotat iloiset,
vaikka pää pahassa säässä
kerran teetti ”karhuportin”,
järven selälle suuren renkaan,
kotirantaa kahtellessa.
Ottivat vain opiksensa,
tulivat tietä myöten,
ottivat salaiset saattajat,
hevosella he ajoivat,
vaan siltikin turma tulevi,
tapasi tapulin luona –
kaatui kallis kuorma,
tipahtivat tien ohehen.
Tästä jo loukkaantui lotatkin,
jättivät rumasti tuojat,
kävivät käyden koululle.
Yrittivät uudestaan
järven jäitse ylitse,
ei enää erehdystä
tapahtunut taipaleella.

Viimeinen vielä tulevi,
pisin lotta perähän pantuna,
Häkkinen hänen nimensä.

Tuotiinpa kouluhumme
instrumentti ihmeellinen,
kenttäkeittiö komea.
Kääntelimme, vääntelimme,
katselimme joka kantilta,
kokeilimme käytännössä,
totesimme tosi hyväksi.

Eipä pelkää enää yhtään
kanuunansa komean kylessä,
karaistunut kaarti tämä,
vaikka hyökkää kuinka hurjasti
nälässä näkönsä menettäneet.

Tuttu on moinen ”soppatankki”,
mutt´ huolella helliteltävä,
muuten suuttuneena silmille
sylkee glyseriinipirskeitä pihisten.
Säikäyttää yritti täälläkin
ykkösryhmää rohkeasti,
vaan tiesivät tepsivät temput
ja taas oli rauha maassa.

Männyt seisoivat seuranamme,
vakaisina vahtina,
mut tuulonen tullessansa
sieppasi harmajat höyryt,
hajut hyvät hernekeiton.
Näin kavalsi kylällä meidät.
Tästä miehet juoksujalkaa
keitonjaolle kiirehtivät
ja kylläisiks´ kun tulivat,
eivät enää iltalesket itkumielin
suruhymniä hyräilleet,
vaan iloisina kotia hoitivat.
Toriostoksillakin kävivät
eivät kissaakaan ilman jättäneet,
ostivat lihaa sillekin.
Näin todeks´ taasen toteutui
lause tähän lainattu.
”Tie miehen sydämeen
käy vatsan kautta.”

Tenteissä oli vasta tempua,
lunttia ei tosin käytetty.
Lupasimme palkkion suorittaa,
jos apua vaan olis saatu.
Lupasimme lihaa ja muusiakin.
Eikä silloin nähty unia,
oli tietonsa kaikki sanottava,
yksin kysymykset ymmärrettävä.

Annettu merkit on meille
ja ohjeet toiminnan teille.
Nyt jäljellä on työ ja velvollisuus.
Tuo merkki puhdas valkotähti
kohottakoon katseen sinne,
mistä ihmishenki lähti,
missä koti ja ikuisuus.


Piirikurssin suorittaneen lotan merkki.
Kuvan lähde: https://www.lottasvard.fi/lottagalleria/lottamerkit/

Lottamuseon kokoelmissa olevien piiri- tai iltakurssimerkkien suurin numero on 79 550. Kurssimerkit ovat hopeisia. Joulukuusta 1940 lähtien ne valmistettiin kullatusta seosmetallista. Kurssimerkki kiinnitettiin lottapukuun ompelemalla. Se laitettiin lottapuvun puseron vasemman taskun laskoksen keskelle.


1 ajatus aiheesta “Lottakurssi Reisjärvellä 1938”

  1. Anne Ekroos

    Kiitos Harri, että saimme äitisi kroniikan luettavaksi myös tänne kotisivuille. Toivottavasti tämä poikii muitakin tarinoita lotistamme.

Vastaa käyttäjälle Anne Ekroos Peru vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *