Jokainen arkisto on käynnin arvoinen

Arkistot tulivat elämääni melkein heti sukututkimuskärpäsen puraisun jälkeen. Ensimmäiseksi suunnistin syksyllä 2004 Kansallisarkiston Joensuun toimipisteeseen, silloiseen Joensuun maakunta-arkistoon. Seuraavaksi olivat vuorossa Mikkeli, Oulu ja Helsinki. Vuosien varrella on tullut käydyksi edellä mainittujen lisäksi monen monituista kertaa Hämeenlinnassa ja melko usein myös Turussa, Jyväskylässä ja Vaasassa. Käyntilistalta puuttuu Kansallisarkiston toimipisteistä vain Saamelaisarkisto, mutta ehkä pääsen vielä joskus sinnekin. Muita tutuiksi tulleita suomalaisia arkistoja ovat Helsingin kaupunginarkisto, Suomen elinkeinoelämän keskusarkisto ELKA Mikkelissä, Suomen Talousseuran arkisto Turussa, Tampereen kaupunginarkisto, Turun kaupunginarkisto ja Valvillan tehdasmuseon arkisto Hyvinkäällä.

Pidä käynneistä ja tilauksista kirjaa

Ensimmäisillä arkistokäynneillä tutkin lähinnä seurakuntien mikrokortteja ja mikrofilmejä. En muista, mikä oli ensimmäinen varsinainen asiakirja, jonka tilasin, mutta ensimmäisten tilausten joukossa lienee ollut perukirjoja ja käräjäpöytäkirjoja. Noin kymmenen viime vuoden ajalta kaikki tilaukset ovat hyvin tiedossa, mihin on kaksi pääsyytä.

Ensinnäkin Kansallisarkisto otti vuonna 2011 käyttöön sähköisen Astia-palvelun asiakirjojen tilaamiseen. Ensimmäinen viesti Arkistolaitoksen tutkijasalista näyttää tulleen sähköpostiini elokuussa 2011. Silloin olen tilannut henkikirjoja Oulun maakunta-arkistossa; ensimmäisen henkikirjan tilausnumero oli 1981. Viimeksi tilasin Joensuussa aprillipäivänä 2022 Kontiolahden käräjäkunnan perukirjoja 1930-luvulta tilausnumerolla 632946. Näiden tilausten välissä Astia-palvelussa on siis tehty liki 631 000 tilausta.

Toinen syy oli se, että tilaus- ja tietomäärät uhkasivat kasvaa vuosien mittaan hallitsemattomiksi. Liikasia koskevia tiedonmuruja ja isompiakin kimpaleita alkoi karttua arkistoista niin paljon, että jotain oli pakko tehdä, jotta asiat pysyisivät edes jotenkuten hallinnassa. Niinpä loimme Ollin kanssa helmikuussa 2012 Arkistotilaukset-nimisen xlsx-laskentataulukon, jossa on oma välilehti jokaista arkistoa varten. Tiedoston perusrakenne on säilynyt kaikki nämä vuodet samanlaisena, ja se on palvellut meitä suhteellisen hyvin, vaikka tilaustietoja on aina välillä tarpeen korjata. Jokaisesta asiakirjasta tulee tiedostoon periaatteessa oma rivi. Sarakkeina ovat tilauspäivämäärä, lukija (minä, Olli Liikanen tai Anne Ekroos), arkisto, asiakirja(t), signum eli arkistotunnus ja huomautuksia. Käytännössä yhdellä rivillä voi olla useitakin asiakirjoja ja arkistotunnuksia, kuten tästä 16.2.2015 tekemästäni seitsemän asiakirjan tilauksesta näkyy:

Viipurin hovioikeusRikosasiain anomus- ja valitusdiaarit 1883–1889Abc:45–51Liikasia 1884 ja 1885
Osa Arkistotilaukset-laskentataulukon yhdestä rivistä

Arkistotilaukset-tiedostossa on kaikki välilehdet yhteenlaskettuina tällä hetkellä vajaat 6 000 riviä. Jos mukaan luetaan digitaalisista lähteistä (lähinnä entisestä Digitaaliarkistosta) katsotut asiakirjat, määrä on reilusti yli 6 000 riviä. Henkikirjatilauksia tiedostossa ei ole, vaan niitä varten on oma tiedostonsa. Mainittakoon vielä, että Arkistotilaukset-tiedostosta puuttuu suuri määrä tilauksia, joiden tiedän jo tilatessani liittyvän johonkin muuhun kuin Liikasten tutkimiseen. Niitä varten minulla on henkilökohtainen “arkkis” (jonka päivittäminen on tosin jäänyt retuperälle).

Ulkomaisia arkistotilauksia varten meillä on oma laskentataulukko. Siellä ovat välilehtinä toistaiseksi Ruotsi, Tanska ja Viro. Ruotsin välilehdellä on verkon SVAR-palvelusta tai maksullisesta ArkivDigitalista katsottuja asiakirjoja, kuten 1600-luvun sotilasrullia. Myös Norjan digitaaliarkistosta on kaiveltu joitakin tietoja, mutta ne näkyvät jääneen toistaiseksi ”arkkistamatta”.

Tanskan välilehdellä on toistaiseksi yksi Herman Liikasta koskeva tilaus, jonka tein sähköpostitse vuonna 2014. Sain asiakirjan ripeästi ja veloituksetta kotiin toimitettuna. Tanskan valtionarkisto on tullut tutuksi myös television kautta, sillä olen vastikään hurahtanut Kadonneet perijät –sarjaan. Sarjan jaksoissa katsoja saa nähdä konkreettisesti, etteivät tiedot putoa taivaasta vaan niitä saa joskus etsimällä etsiä. Sivumennen sanoen haluaisin kyllä kysyä arkistonhoitaja Adamilta, miksi hän käyttää asiakirjoja kuvatessaan salamavaloa ja sormeilee asiakirjoja joskus turhan pontevasti. Tanskan valtionarkistollakin on digitaaliarkisto, joka on jäänyt vähälle tutkimiselle.

Viron välilehdellä on vajaat 20 riviä. Suurin osa niistä on 1600-luvun sotilasrullia, joita kuvasin Tartolla kahdella kameralla toukokuussa 2015. Lisäksi katselen silloin tällöin Viron digitaaliarkistoa.

Oheisessa kuvassa olen Suomen Sukututkimusseuran järjestämällä matkalla Tartossa 13.5.2015. Vieressä näkyvät sotilasrullatilaukseni. Kuvan otti Laura Aho.

Digitoidut aineistot

Maailma on muuttunut niin paljon, että monet aikaisemmin arkistoissa tutkimani asiakirjat ovat nyt nähtävissä digitoituina joko Kansallisarkiston Astia-palvelun kautta tai SSHY:n jäsensivuilla. Unohtaa ei sovi myöskään kaikille avointa Digihakemistoa, joka helpottaa pääsyä digitoitujen arkistoaineistojen lähteille. Mainittakoon vielä Kansallisarkiston Tuomiokirjahaku, johon jokaisen kannattaa tutustua.

Vielä yksi digitoidun tiedon lähde on FamilySearch. Palveluun pitää rekisteröityä, mutta käyttö on ilmaista. Etsivä löytää sieltä paljon Suomeakin koskevaa aineistoa, mutta käyttöä pitää vähän opiskella. Helpointa on aloittaa haku paikan mukaan. Tulokset ovat sekakielisiä, joten englannin taito on suureksi avuksi (tai venäjän taito, jos sattuu etsimään vaikkapa luovutetun Karjalan ortodoksisia seurakuntia).

Arkistoon tutkijan mieli

Ahkerasta digitoinnista huolimatta arkistoissa on yhä paljon sellaista aineistoa, jota pääsee lukemaan vain paikan päällä. Fyysisen asiakirjan näkeminen pöydällä edessään tuottaa aivan omanlaistaan riemua, eikä parin viime vuoden hiljaiselon jälkeen käy väheksyminen sitäkään, että arkistossa on aina muitakin, joiden kanssa voi vaihtaa ajatuksia.

Suosimme sukuseurassakin yhteisiä arkistokäyntejä. Ollin syys- ja hiihtolomien aikaan olemme tehneet yhteisiä arkistomatkoja jo vuodesta 2009. Useimmiten tie on vienyt Mikkeliin, mutta välillä on käyty tutkimusretkellä myös Hämeenlinnassa, Tampereella ja Jyväskylässä. Kesäisin osumme Ollin kanssa joskus samaan aikaan Ouluun, ja kesällä 2018 siellä oli mukana Annekin. Mikkelissä Anne on ollut mukana monta kertaa, ja Turussa olen käynyt Annen kanssa kaksin. Kaksin tai kolmin aina kaunihimpi!

Olemme houkutelleet muitakin astumaan arkiston ovesta sisään. Sitä varten sukuseuran jäsenille tarjottiin kesinä 2017–2019 mahdollisuutta tutustua sukukokousta edeltävänä päivänä Kansallisarkiston Mikkelin, Oulun ja Hämeenlinnan toimipisteisiin.

Tutustumiskäynnillä Mikkelin maakunta-arkistossa 4.8.2017.
Tutustumiskäynnillä Oulun maakunta-arkistossa 20.7.2018
Tampereen kaupunginarkistossa 17.10.2017. Kuvan otti Olli Liikanen.

Jokainen käynti on tärkeä

Joskus arkistossa tulee viettäneeksi kokonaisen päivän ilman ensimmäistäkään tiedonjyvää. Sekään käynti ei kuitenkaan ole turha: sekin, ettei jostain asiakirjasta löydä etsimäänsä, on tieto, vieläpä tärkeä. Joskus taas eteen saattaa tupsahtaa yllättäen tiedonmuru, joka johdattaa toisenlaisen aineiston pariin. Aina tulee jotain uutta tutkittavaa, ja se on hyvä se.

3 ajatusta aiheesta “Jokainen arkisto on käynnin arvoinen”

  1. Anne Ekroos

    Kiitos Maarit (ja Olli) kaikista näissä arkistoista löydetystä tiedoista, joita olet minulle antanut. Kiitos myös niistä unohtumattomista arkisto reissuista, mitä olemme vuosien varrella tehneet. Opastus arkistossa on tärkeää, koska kun tulee se hetki, ettei mitään löydä, avustuksellasi olen löytänyt uuden linjan tutkimukseen. Kannustan kiinnostuneita jäseniämme tulemaan mukaan arkistoon Maaritin ja Ollin opastettavaksi, jos sellainen tilaisuus järjestetään.

  2. Anne Kultanen

    Kiitos teille Maarit, Olli ja Anne, teette arvokasta työtä! Sain johdollanne tutustua Oulun maakunta-arkistoon kesällä 2019 sukukokouksen yhteydessä.

Vastaa käyttäjälle Anne Kultanen Peru vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.