29.7.2000 Helsingin Karjalatalo, Käpylänkuja 1, Helsinki
Hyvät sukulaiset – Liikasten sukuseuran jäsenet!
Sukututkimus on polveutumisen seurantaa. Jokainen jälkeläinen on sukunsa jäsen, sukunimestä, sukupuolesta, aviottomuudesta, juurilahosta eli esimerkiksi vammaisuudesta tai jopa etnisestä taustaan riippumatta. Sukututkimus on sukututkimusta ja nimitutkimus nimitutkimusta. Näin kirjoittaa Sari Jokela-Hartikainen Sukuviesti -lehdessä (2000, 5, 28.)
Kuka olen ja miksi olen se, mikä olen?
Käsitys itsestämme perustuu ihmissuhteissa koettuihin kokemuksiin ja tunteisiin, joita vastaanotamme ympäristöltämme ja muilta ihmisiltä.Me siis opimme ihmisarvomme inhimillisenä olentona inhimillisissä vuorovaikutussuhteissa. Aivan syntymästämme saakka meitä hyväillään ja hellitään, meille puhutaan, meitä käsketään, meitä rangaistaan ja torutaan, siten joka päivä meidät hyväksytään tai torjutaan. Myönteiset kokemuksemme perustuvat siihen, että meitä on kuunneltu, seuraamme on arvostettu, meitä on huomioitu ja kunnioitettu, meidät on hyväksytty, meitä on hoidettu ja hellitty ja ennen kaikkea meitä on rakastettu.
Meistä jokainen saa jatkuvasti myös kielteisiä vihjeitä ikään kuin meissä olisi jotain väärää ja ettemme olisi kyllin hyviä ihmisinä. Jotta olisimme perheemme, lähiympäristömme ja ympäristömme hyväksymiä, meille annetaan ankaria ehtoja joita meidän on täytynyt noudattaa. Meiltä on saatettu vaatia liikaa jotain sellaista, mihin emme olleet pystyneet. Meidän on jatkuvasti pitänyt miellyttää muita emmekä ole koskaan uskaltaneet sanoa EI. Meidän on jatkuvasti pitänyt ponnistaa ylivoimaisilta tuntuvien tehtävien suorittamiseksi jotta olisimme voineet kokea olevamme hyväksyttyjä. Näin opimme vähitellen, millaisia olemme ja mitkä ovat oikeutemme elämään. Jokaisella elävällä olennolla sellaisenaan on oikeus elämään. Mitään ehtoja ei ole.
Kasvatuskäytännöt vaihtelevat kulttuurista toiseen, ehkä sukupolvesta toiseen. Monenlaisia käskyjä, vaatimuksia, toimintaohjeita, tapoja ja tottumuksia siirtyy suoraan sukupolvelta toiselle, vanhemmiltamme ja isovanhemmiltamme omaan käyttäytymiseemme. Emme ehkä ole tehneetkään itsenäisiä valintoja ja päätöksiä silloin, kun meiltä edellytettiin tiettyä käyttäytymistä tai meidät pakotettiin toimimaan tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa. Opimme vain toimimaan ja ajattelemaan totutulla tavalla. Opimme jopa tuntemaan tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa. Olemme paljolti kulttuurimme, lähiympäristömme ja läheistemme, perheemme ”tuotoksia”. Emme vain ole tulleet ajatelleeksi, miksi olemme sellaisia kuin olemme? Mikä meissä on samaa kuin äidissämme ja isässämme, isovanhemmissamme ja muissa läheisissämme?
Mitä ja kuinka paljon heijastamme historiallista aikaamme ja kasvupaikkaamme? Olisiko sukuseuran vanhin Henriikka Kuuva (o.s. Liikanen) (s. 6.6.1900 Juvalla) jäänyt leskeksi ja kahdeksan pienen sotaorvon yksinhuoltajaksi vuonna 1940, mikäli talvisotaa ei olisi ollut ja hänen miehensä ei olisi kaatunut vuonna 1940? Kun Ristiinan Liikasista Mirjam Piira (o.s. Liikanen) ja Anna-Liisa Liikanen valmistuivat kummatkin (1941/1934) opettajiksi, niin Kuusamon Liikasilla ei samana ajankohtana ollut samoja mahdollisuuksia hankkia akateemista/ammatillista koulutusta itselleen. Asuinpaikan sijainti vaikutti ratkaisevasti myös koulutusmahdollisuuksiin. Voi myös pohdiskella, olisiko Herman Liikasesta (s. 13.5.1835) tullut vapaustaistelija, jos hän olisi syntynyt 100 vuotta myöhemmin? Vai olisiko Herman Liikanen ehkä taistellut vähemmistökansojen oikeuksien ja itsenäisyyden puolesta 1900-luvulla?.
Mikä meissä on koulutuksemme tulosta?
Suomen koululaitos oppivelvollisuuksineen mahdollisti kaikkien Liikasten sukuhaarojen jälkeläisten opintien 1900 luvun puolivälin jälkeen aivan toisin kuin jos, he kaikki olisivat syntyneet 100 vuotta aikaisemmin. Akateeminen ja ammatillinen koulutus lyö nyt voimakkaan oman leimansa jokaisen henkilöhistoriaan.
| Häät ja sitoutuminen sukuun. Mikä on elämän merkitys perustettaessa perhettä ja sitouduttaessa toinen toisilleen? Kun avioliitto solmitaan ja vahvistetaan, silloin samalla solmitaan yhteys kumppanin vanhempiin, isovanhempiin ja koko sukuun. Kysymys ei ole koskaan ainoastaan kahden ihmisen sopimuksesta, vaan paljon syvemmästä vuorovaikutuksesta, minkä merkityksen tulisi parin tunnustaa ja tiedostaa. Tästä syystä vanhempien, isovanhempien ja sukupolvien elämänkokemusten tunteminen ja arvostaminen on tärkeää omalle hyvinvoinnillekin. Emme ole koskaan yksin. |
Kuka olen? Olemme vuosien ajan keränneet tarinoita itsestämme. Tavallaan olemme eläneet näitä sepittämiämme tarinoita itsestämme ja rakentaneet elämänhistoriaamme, joka on paljolti historiallisen ajan ja paikan heijastamien asioiden oppimista. Sukumme ja oma elämäntarinamme muistuttaa usein muiden samanaikaisesti eläneiden sukujen ja ihmisten elämäntarinoita. Elämme omaa myyttiämme. Elämäämme ja elämänhistoriaamme luomme sekä valveilla että unessa. Tämä oma myyttini sisältää lukuisia kertomuksia, tarinoita ja selityksiä 1) ….omasta syntymästäni, kehityksestäni ja kuolemastani ts. omasta menneisyydestäni, nykyisyydestäni ja tulevaisuudestani 2) ….oman kulttuurini syntymästä, kehityksestä ja kuolemasta ts. sen menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta 3) ….maailman ja maailmankaikkeuden syntymästä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Näissä omissa kertomuksissamme, tarinoissamme ja selityksissämme, tässä omassa elämämme myytissä ..olemme itse sankareita, keskushenkilöitä; matkamme ja seikkailumme ovat omiamme; päämäärämme ovat omiamme, tehtävämme ovat omiamme; toimintatapamme ja motivaatiomme ovat omiamme. On tosiasia, että elämme omaa myyttiämme, joka koskettaa lukuisin tavoin oman kulttuurini ja muiden kulttuurien myyttejä ja tarinoita.
Jokainen Liikanen on myyttinsä – elämänsä keskushenkilö: Mikä on elämän tarinasi, jonka haluat jakaa seuraavien sukupolvien kanssa? Tietoja on kerätty eri suvuista eri tavoin. Tärkeää on kuitenkin jokaisen oma tarina. Elämäntarinoita voidaan tarkastella sukutauluttain. Tosin sukutauluissa on niukasti tietoja henkilökohtaisista kokemuksista ja elämänkaaresta. Mutta hyvä näinkin. Sukutauluista puuttuu jokaisen oma elämän tarina. Näitä henkilökohtaisia elämäntarinoita peräämme.
Liikasten sukuseura r.y. tälläkin hetkellä kerää myös tietoja sukutauluja verten. Näistä sukutauluista saamme tärkeää tietoa suvustamme. Sukutauluja tarkastellaan kantaparin – esi-isän jälkeläisten perusteella. Meillä on mahdollisuus tarkastella sukupolvia a) isän puolelta (patrilineaalinen sukujärjestelmä), b) äidin puolelta (matrilineaalinen järjestelmä) tai c) kaikkia jälkeläisiä (pyramiditutkimus). Mikä sinua henkilökohtaisesti kiinnostaa ja mitä haluat seuraavien sukupolvien tietävän omasta perimästään? Sukutauluistakin löytää tietoja ja vastauksia! Voimme seurata sukupolvien vaihtumista kantaisästä/-äidistä lähtien isästä poikaan ja toivottavasti myös äidistä tyttäreen.
Elämän merkityksistä ”ihmisoikeudet – oikeus elämään” ja ”myötätunto ja rakkaus” ovat mielestäni minulle kaikista tärkeimpiä. Elämän katoavaisuus ja harvinaisuus on kallisarvoinen kokemus, joka tulee oppia ja oppia kunnioittamaan sitä, että milloin tahansa koko elämä voi päättyä. Silloin opimme arvostamaan elämää ja ehkä antamaan arvoa niille, jotka ovat huolehtineet meistä lapsuudessa – oli lapsuutemme sitten millainen tahansa, ja antamaan arvoa kaikille ihmisille. Rakkaus on sitoutumista elämään – kaikkien elävien elämän kunnioittamista ja arvostamista. Mikään esine, oli se kuinka kaunis tai arvokas hyvänsä, ei voi saada meitä tuntemaan olevamme rakastettuja (hyväksyttyjä). Kokemuksen hiljaisuus saa meidät ymmärtämään, miten asiat todella ovat. Kokemus on tie. On omassa vallassamme, lähdemmekö seuraamaan sitä, jotta jonain päivänä viestinviejästä tulisi viesti.
Nyt kysynkin uudelleen, mikä on Liikasen ja Liikasten sukuhaarojen viesti ”omien kokemuksiemme siivittämästä elämän merkityksestä” Jaa elämän kokemuksesi sukusi jäsenten kanssa.
Lopuksi lahjoitan Liikasten sukuseura r.y.:lle oman elämänkokemukseni. Se on laaja cd-rom- opintokokonaisuus nimeltä ”Lapsen kehitys ja oppiminen”. Se sisältää kolmenkymmenen työvuoteni ja tutkimuksieni tulokset. Kiitos. Toivotan hyvää jatkoa ja menestystä kaikille 15 -vuotiaan Liikasten sukuseura r.y.:n jäsenille.