Diat professori emeritus Ilkka Liikasen ja dosentti Henrik Steniuksen esitelmästä seminaarissa ”Herman Liikanen 1835–1926”, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 13.4.2026.
Vapaussoturi ja fennomaani: millainen poliittinen toimija Herman Liikanen oli?
- Pirkon ja Nourin kirja piirtää kokonaiskuvan Hermannin henkilöhistoriasta, torpparinpojan tiestä juhlituksi vapaussoturiksi ja fennomanian kunniavanhukseksi
- Samalla se tarjoaa runsaasti keskusteltavaa 1800-luvun poliittisen historian käänteistä, joista keskitymme seuraavassa viiteen kysymykseen:
- Aseellinen aktivismi ja yhteiskunnallisen ja poliittisen toiminnan mahdollisuudet sääty-yhteiskunnassa
- Fennomaanien ja liberaalien suhteet 1860-luvulla
- Fennomanian mobilisaatio 1870-luvulla
- Suomalaisen puolueen järjestäytymismallit 1880- ja 1890-luvulla
- Fennomanian perintö ja perinnönjako
- Jatkamme seuraavassa keskustelua näistä kirjan teemoista ja syvennymme erityisesti Hermannin toimintaan yhdistyselämässä ja politiikassa
Yhdistysten mies
- Herman oli 1860-luvulta lähtien jäsenenä lukuisissa pääkaupungin yhdistyksissä, jotka ovat vaikuttaneet merkittävästi suomalaiseen yhteiskuntaan ja politiikkaan
- Tärkeitä olivat esim. Helsingin vapaaehtoinen palokunta, Suomalaisen kirjallisuuden seura, Kansanvalistusseura, suomalaisen koulun ja teatterin kannatusyhdistykset ja Suomalainen klubi, jonka ensimmäinen kunniajäsen Herman oli
- Herman oli aktiivijäsenenä mukana, kun uudet kansalaistoiminnan muodot ja vapaaehtoisen ja tasavertaisen järjestäytymisen ideat otettiin ensi kertaa käyttöön
- Hän todisti rivimiehenä sääty-yhteiskunnan rakenteiden murtumista ja modernin kansalaisyhteiskunnan syntyä
- Ja enemmänkin: Herman tarttui yksilönä yhdistysten lupaukseen säätyrajat ylittävästä kanssakäymisestä ja löysi niissä itselleen uuden tasavertaisen kansalaisen roolin
Politiikan mies
- 1870-luvulla Herman oli mukana ns. fennomanian liikekannallepanossa, poliittisesti ohjatussa sivistystyössä, jonka keskiössä oli suomenkielisen seura- ja kokoustoiminnan käynnistäminen maaseudulla
- Hän oli näkijä ja tekijä fennomaanien operaatiossa, joka avasi suomenkieliselle väestölle politiikan maailman lupauksella kansan tahdon toteuttamisesta ja osallisuudesta kansakunnan tulevaisuuden rakentamisessa
- Ja enemmän: Herman rakensi itselleen yhteiskunnallisen aseman uudenlaisena poliittisena toimijana fennomaanien verkostoissa, jotka pyrkivät yhdistämään sivistyneistön ja kansan
Vapaus ja Hermannin poliittisen lokeroinnin vaikeus
- Hermannin aatemaailmasta syntyy nykykatsannossa helposti kaksijakoinen kuva radikaalina vapaustaistelijana ja konservatiivisena vanhasuomalaisena
- Miten Hermannin nuoruuden sotaretkien ihanteet mahtuvat samaan pakettiin hänen myöhemmän poliittisen toimintansa kanssa? Miten yhdistyvät toisiinsa:
- Garibaldismin ruhtinasvallan vastainen kansojen vapautuksen ohjelma
- Hermannin Tanskan retkeä elähdyttänyt liberaali skandinavismi
- Fennomanian liikekannallepanon vaatimus kansan tahdon toteuttamisesta
- Ja vanhasuomalainen politiikka, jonka ytimessä olivat myöntyväisyyspolitiikka, kielitaistelu ja uskonnolliskonservatiivinen ”pappilakulttuuri”
- Vai olisiko kaiken takana ollut tuo tuttu kaava: nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus?
- Oliko Herman yksinkertaisesti vain kiihkeä toiminnan mies, joka oli valmis lähtemään jokaiseen taisteluun?
- Vai olisiko vika peilissä, jos kuva on ristiriitainen? Ehkä Hermannin tarina antaa meille aihetta pohtia uudelleen käsityksiämme radikalismista ja fennomaniasta 1800-luvulla?
I. Torpparinpojan lähtökuopat poliittiseen toimintaan
- Kuten Pirkko ja Nousi kirjassaan korostavat koulutus oli suomenkieliselle rahvaalle tärkein tai jopa ainoa aukko sääty-yhteiskunnan ahtaissa rajoissa
- Kun Hermannin koulutie 1854 katkesi, olivat torpparinpojan mahdollisuudet vähissä
- Krimin sota avasi tien sotilasuralle, joka oli yleensä varattu lähinnä säätyläistölle
- 1850-luvulla yhdistystoiminta ja politiikka olivat Hermannin taustalla poissuljettu alue
- Lehdistöjulkisuus oli laajenemassa ja tähän Herman tarttui armeijan jätettyään ahkerana lehtien lukijana ja aloittelevana sanomalehtien avustajana
- Herman omaksui kirjallisuudesta ja lehdistöstä ajan vapausihanteita, joista Euroopassa taisteltiin ase kädessä, mutta joiden ajaminen Suomessa oli mahdotonta
- Voimme pohtia, oliko garibaldismin viehätys Hermannille kenties siinä, että poliittiselle toiminnalle vapauden puolesta ei Suomessa ollut muita väyliä: oliko kansainvälinen aseellinen aktivismi torpparinpojalle ainoa vaihtoehto?
Tanskan kautta ovi auki suomalaiseen politiikkaan
- Valtiopäivien koollekutsuminen 1863 herätti Italiasta palanneessa Hermannissa poliittisen innostuksen, jolle oli edelleen niukasti toimintaväyliä
- Herman harjoitteli osallistumista julkiseen keskusteluun liberaalin suomenkielisen Päivätär-lehden avustajana
- Taustansa vuoksi hän jäi kuitenkin yliopiston ympärillä muodostuneiden ensimmäisten poliittisten ryhmittymien ulkopuolelle
- Vapaaehtoiseksi ilmoittautuminen Tanskaan 1864 avasi tien poliittisiin piireihin ja osaksi skandinavististen liberaalien toimintaa
- Tästä kertovat tapaamiset menomatkalla August Schaumanin ja Emil v. Qvantenin kanssa ja kiireellä järjestynyt Ruotsin kuninkaan audienssi
- Italiassa ja Tanskassa ansaittu vapaustaistelijan maine – ja luutnantin arvo saivat Suomessa yllättävän paljon painoarvoa ja avasivat ovia yhteiskunnassa ja politiikassa
II. Helsingin vapaaehtoinen palokunta: liberaalit ja fennomaanit joukkojärjestäytymisen läpimurron aikaan
Friwilliga brandkorpsens höstmöte egde rum i lördags i Arkadiatheaterns foyer. … Härefter justerades protokollet … och utsågos till revisorer häradsh. Jägerhorn, löjtnant Liikanen och bokhållar Cederqwist. (Hbl 27.10.1868)
- Herman VPK:n jäsenluettelossa jo 1866 – ennen vuoden 1868 näkyviä yhdistystehtäviä
- Mikä toi 31-vuotiaan sotaretkiltään palanneen Hermannin ensimmäisenä liberaalijohtoisen VPK:n jäseneksi?
- Ernst Linderin vaikutus?
- Linder oli Hermannin Tanskan retken tukijoita ja päätoimittaja liberaalissa suomen kielen asiaa ajaneessa Päivätär-lehdessä, jota Herman avusti
- Linder oli myös VPK:n perustavan kokouksen näkyvimpiä johtomiehiä 1864 ja hän toimi todennäköisesti portinavaajana Hermannin tielle yhdistyselämään
- Vai houkuttiko Hermannia VPK:n tarjoama tasavertaisen jäsenyyden ihanne, sotilaallinen äksiisi ja tilaisuus hyödyntää sotilaskoulutusta – vai uudet vapaa-ajan vieton muodot?
Herman ja VPK:n uudet yhteistoiminnan muodot
- Pirkko ja Nouri kuvaavat kouriintuntuvasti, miten yhdistystoiminta avasi Hermannille säätyrajoista vapaan tasavertaisen kanssakäymisen mahdollisuuden
- VPK-toiminta vahvisti Hermannin vapaustaistelijan imagoa ja uutta ”luutnantti Liikasen” siviiliroolia
- VPK:ssa eli aluksi vallalla myös militantti kansalaiskaartihenki, johon Herman helposti samaistui sotilaskokemustensa pohjalta
- VPK toimi ruotsin kielellä, mikä ei ollut kotona, koulussa ja retkillään kieltä oppineelle Hermannille käytännön este
- 1860-luvun puolivälissä kieli ei vielä jakanut periaatetasollakaan poliittisia aktivisteja vastakkaisiin ryhmittymiin
- VPK:n valvontakomppaniassa, johon Herman kuului, oli mukana tunnettuja suomen kielen suosijoita, kuten Z. Topelius ja A. Ahlqvist ja Hermannin ikätoveri fennomaaniaktivisti Jaakko Forsman
VPK ja elämänpiirin laajeneminen yli säätyrajojen
- VPK ja sen valvontakomppania tarjosivat Hermannille myös seuraelämää, jota oli muuten niukasti tarjolla Helsinkiin muuttaneelle torpparinpojalle, vrt. esim. Aleksis Kiven iltamenot Punavuoren kapakoissa
- ”Vakttjänsgöringen var ingalunda tråkig.” (FBK i Helsingfors 1864–1914)
- VPK:n historiikki kertoo hauskoista kahvikesteistä ja muista juhlista vahtiasemalla, joista ei puuttunut kuokkavieraita ja virkistysaineita
- ”I vaktdepoten klingade mången natt brandkårsmusiken mer eller mindre fultonig, här ljöd kvartetsången mer eller mindre melodisk,”
- Meno oli ajoittain niin reipasta, että sääntörikkomukset johtivat valvontakomppanian lakkauttamiseen 1881
- Hermannin aktiivijäsenyys VPK:ssa loppui jo aiemmin, mutta valvontakomppanian aikaiset toverisuhteet jatkuivat
- Erityisesti Yrjö Koskisen veli, Jaakko Forsman oli jatkossa usein mukana samoissa yhdistystouhuissa ja ilmeisen usein myös illallisten pöytäseurana
Entä VPK ja politiikka?
Henrik on väitöskirjassaan listannut neljä VPK-liberalismin keskeistä elementtiä:
- Liberaalien aktivistien pyrkimys kohottaa kansalaisten toimintavalmiutta organisoitumalla ja sotilaallisella harjoittelulla
- VPK vapaiden kansalaisten hankkeena, joka ei kiinnittynyt virkavallan hierarkioihin
- VPK:n kaikille avoin osallistumismalli: Luokkarajojen ylittäminen, työläistaustaisten jäsenten mukaan ottaminen, demokraattinen päätöksenteko ja vapaan kansalaisen ihannetta tukeva sivistystoiminta. Näissä VPK oli näissä menestyksellinen edelläkävijä
Herman oli jäsenenä myös käsityöläisille suunnatussa Sällskap för Bildning och Nöje, joka pitäytyi muodolliseen tanssilattiatasa-arvoisuuteen ja jäi vaatimattomaan rooliin
- Muodollinen epäpoliittisuus: 1860-luvulla se ruokki VPK:n kansalaistoiminnan aktivistista potentiaalia mutta sitoi 1870-luvulta lähtien vallitsevan järjestelmän osaksi
Kolme ensimmäistä näistä saattoivat hyvinkin käydä Hermannin pirtaan – ja neljäs oli ehkä vaikuttamassa hänen hakeutumiseensa uusiin kuvioihin 1870-luvun poliittisessa mobilisaatiovaiheessa, johon VPK ei lähtenyt mukaan
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
17 §. Ehdoteltiin jäseniksi: kihlakunnan kirjuri Frans Gabriel Calamnius lissä, ynnä maanviljelynneuvoja Adolf Theodor Forssell sekä luutnantti Herman Liikanen tässä kaupungissa. SKS, vuosikokous pöytäkirja 4.4.1866 (Suomi 1868 no 7)
- Se oli välittäjäseura, joka 1700-luvun alussa perustetun Suomen talousseuran tavoin toimi virkavallan ja kansalaisten välissä jakamassa tietoa ja oppia ylhäältäpäin
- Samalla se oli myös uudenlainen keskusseura, jonka tavoitteena oli suomalaisen sivistyksen ja kansakunnan vahvistaminen
- SKS:n jäsenyys oli vapaaehtoista, mutta jäseneksi ei liitytty vaan hyväksyttiin
- Perustajille sivistys oli korkein arvo ja yhteiskunnallisten asemien oikeuttaja
- SKS ei omaksunut joukkojärjestöihannetta vaan toimi enemmän akateemisena korporaationa: 1840-luvulla se yritti laajentaa jäsenpohjaansa, mutta tuolloin naiset, ylioppilaat ja talonpojat jätettiin viranomaisten painostuksesta sivuun
- Hermannin hyväksyminen jäseneksi ilman muodollista koulusivistystä 1866 oli poikkeuksellista
- SKS:n jäsenrekisterissä Herman näkyy vasta 1874. Emme tiedä, oliko kyseessä kirjurin tekninen kömmähdys vai merkki jäsenpohjan laajentamisen arkaluonteisuudesta
Mitä SKS:n jäsenyys merkitsi Hermannille?
- Hyväksyminen SKS:n jäseneksi vahvisti Hermannin asemaa kompensoimalla muodollisen koulutuksen puutetta, kuten myös toimiminen seuran tilintarkastajana 9 vuoden ajan
- SKS toi lähemmäksi sivistyneistöksi identifioituvan säätyläistön elämänpiiriä
- SKS:n tilaisuudet tarjosivat myös Helsingissä harvinaisen mahdollisuuden käyttää äidinkieleltä sivistyneistön edustajien keskuudessa
- SKS keskittyi suomenkieliseen korkeakulttuuriin mutta tuki alkuvuosinaan julkaisutoiminnallaan myös suomenkielisen väestön sivistyspyrkimyksiä
- SKS:n kokoukset saattoivat Hermannin lähemmäksi fennomaanien sisäpiiriä
- 1870-luvulla SKS omaksui Yrjö Koskisen johtamana toimintatapoja, jotka tukivat fennomaanien tavoitteita, mutta SKS ei kehittynyt poliittisen toiminnan keskukseksi
- 1860-luvulla Herman yhdisti toiminnassaan VPK:n joukkojärjestäytymisaatteen ja SKS:n tavoitteet suomenkielisen sivistyksen vahvistamisesta
- Antaisiko tämä aihetta tulkita laajemminkin uudelleen liberaalien ja fennomaanien omaksumien toimintatapojen vastakkainasettelua ja miettiä niiden merkitystä yksilöiden poliittisille valinnoille
III. Fennomanian liikekannallepano ja taistelu poliittisesta hegemoniasta
- Herman oli mukana vuonna 1869 käynnistyneessä keräyksessä Helsingin suomenkielisen alkeiskoulun hyväksi, joka oli alkusysäys pääkaupungin fennomaanien poliittisen toiminnan ja maaseutuyhteyksien tiivistämiselle
- Hän oli tukemassa myös vuoden 1872 maanlaajuista koulukeräystä, josta fennomaanijohtajat suunnittelivat näytöksen siitä, ”miten kansan tahto oli manifesteerattava”
- Keräys oli alku uudenlaisen seura- ja kokoustoiminnan organisoinnille maaseudulla, jota hyödynnettiin poliittisen hegemonian tavoittelussa
- Sen käynnistäminen perustui vanhakantaiselle asiamiesjärjestelmälle, mutta se loi pohjan hallitusvallan ja kilpailevien poliittisten ryhmien haastamiselle kansan nimissä
Kansanvalistusseura fennomanian aatteellisena ja organisatorisena keskuksena
- Kansanvalistusseuran perustaminen 1874 oli alku ylhäältä ohjatulle maanlaajuiselle valistustyölle suomenkielisen ja ruotsinkielisen väestön keskuudessa
- Samalla se merkitsi uudenlaisen aatteellisen ja organisatorisen keskuksen luomista ohjaamaan fennomaanien sivistyksellistä seura- ja kokoustoimintaa
- Herman esiintyi perustavassa kokouksessa näkyvästi puolustamassa seuran johdon keskittämistä puhtaasti fennomaanien käsiin
- Tavoitteena ei ollut poliittisen puolueorganisaation luominen
- Seura toimi fennomaanisen sivistyneistön ja kansan yhdyssiteenä
- Se kokosi jäsenikseen fennomaanien verkostojen asiamiehiä maaseudulla, jotka puolestaan asettuivat johtamaan paikallista seura- ja kokoustoimintaa
- Herman oli mukana suomalaisen alkeisopiston, teatterin ja kansakoulujen tukiyhdistyksissä
- Eli lähes kaikissa fennomaanien 1870-luvun yhdistyksissä, jotka raivasivat tietä säätyrajat ylittävälle sivistyneistön ja kansan lähentymiselle
Hermannin tuttavapiiri ja kulttuurikuviot
- Pirkko ja Nouri analysoivat Hermannin tuttavien käyntikorttikuvien kokoelmaa, jossa esiintyvät monet 1870-luvun fennomanian keulahahmot, kuten Yrjö Koskinen, Jaakko Forsman ja J.J.F. Perander
- Yllättäen joukosta puuttuvat Hermannin hengenheimolaisiksi myöhemmin arvellut Agathon Meurman ja August Ahlqvist, jotka tunnettiin poliittisesti ja kulttuurisesti vanhoillisempina
- Yhdistystoiminnassa Hermannin kanssa samoissa ympyröissä olivat 1880-luvulla erityisesti Forsman ja Perander sekä Suomalaisen teatterin perustajina tunnetut Bergbomin sisarukset
- Tämä joukko oli ajan kulttuurikeskustelussa säännöllisesti puolustamassa vapaamielistä linjaa ja esim. Aleksis Kiven näkyvimpiä tukijoita
- Hermannin on myöhemmin muisteltu suhtautuneen vanhalla iällään kriittisesti Kiveen
- Pirkon ja Nourin lainauksissa hänen aktiivikautensa kirjoituksista ja kirjeenvaihdosta ei kuitenkaan löydy Kiven teilauksen kaltaista patriarkaalista kristillissiveellistä kulttuuripuritanismia
- Hän osallistui päinvastoin ahkerasti yhdistystoimintaan uuden suomenkielisen kulttuurin, teatterin ja oopperan tukemiseksi vapaamielisten Forsmanin, Peranderin ja Bergbomien rinnalla
- Hermannin kulttuuritoimintaan osallistuminen antaakin aiheen kysyä, millainen oli aikanaan hänen kansa- ja kulttuurikäsityksensä. Mikä siinä oli ajan ja iän tuomaa kerrosta ja mikä pysyvämpää ainesta?
Herman ja 1870-luvun fennomanian kolme käsitystä kansasta
- Fennomanian liikekannallepanossa voi erottaa kolme erilaista linjaa suhtautumisessa kansaan
- Uuden politiikan johtoajatuksena oli poliittisen hegemonian tavoittelu ja valtaapitävien ja kilpailijoiden haastaminen vaatimuksella, että politiikan perustana tuli olla kansan tahto
- Yrjö Koskisen johdolla fennomaanit rakensivat paikallisella yhdistys- ja kokoustoiminnalla yhteyttä Suomen kansaan, joka antoi heille mandaatin esiintyä kansan tahdon itseoikeutettuna edustajana
- Vanhoillisemmat fennomaanijohtajat, kuten talonpoikaissäädyn johtomies Agathon Meurman, taas hellivät idealisoitua patriarkaalista kuvaa uskonnollisesta ja siveellisestä, aidosta Suomen kansasta
- Tämän ”oikean Suomen kansan” tahdon määritteli kristillinen moraali ja käytännössä puolueen johtomiehet – eivät seurat ja kansankokoukset
- Mobilisaation kenttätasolla ylioppilaiden keskuudessa vaikutti kolmas näkemys, jonka mukaan kansan tahdon määrittely ei ollut puoluejohdon yksinoikeus vaan se kuului kansalaisille itselleen
- Tämä näkemys kansasta, jota edusti KVS:ssa professori J.J.F. Perander, ei perustunut valmiiseen yhdenmukaiseen muottiin vaan sen tuottivat päinvastoin keskenään kilpailevat yksilöt ja puolueet
- Hermannilta ei löydy suoria kannanottoja asiassa, mutta hänen toimintansa antaa aiheen kysyä, olivatko hänen näkemyksensä tuolloin sittenkin lähimpänä Peranderia, joka oli mukana samoissa yhdistyshankkeissa ja ilmeisen usein myös pöytäseurana Suomalaisella klubilla
IV. Herman fennomaanien asiamiesverkostojen keskiössä
- Fennomanian liikekannallepano synnytti pääkaupungin ja maaseudun yhdistäviä verkostoja, joissa Herman löysi itselleen vaikutusmahdollisuuksia
- Herman palkattiin jo vuonna 1865 kirjanpitäjäksi Suomen hypoteekkiyhdistykseen
- Nälkävuosina ahdinkoon ajautunut hypoteekkiyhdistys ei aluksi tuntunut omimmalta työpaikalta mutta osoittautui vähitellen niin antoisaksi, että Herman jäi taloon
- Työ pankkimaailmassa vahvisti Hermannin kaupunkilaista vapaan kansalaisen identiteettiä
- Se saattoi olla myös poliittisesti merkittävää sikäli, että Hypoteekkiyhdistyksen toiminta perustui samankaltaisille maaseudun eliitin asiamiesverkostoille kuin fennomaanienkin
- Herman toimi näiden taloudellisten ja aatteellisten verkostojen keskiössä ja kykeni kenties myös edistämään niiden välistä vuorovaikutusta
- Tähän liittyisi luontevasti se arvostus, jota Herman nautti Suomalaisella klubilla, joka ilmeni esim. hänen junailemassaan Antti Ahlströmin suurlahjoituksessa 1800-luvun lopulla, kun ”fennomaniasta tuli afääriä”
Suomalainen klubi fennomaanien verkostojen solmukohtana
- Herman kuului Suomalaisen klubin perustajajäseniin ja siellä hän loi suhteita talonpoikaissäädyn valtiopäivämiehiin (joihin oli ensimmäisillä valtiopäivillä kuulunut hänen tätinsä mies Antti Sinkko)
- Suomalaisella klubilla Hermannille syntyi luonteva rooli maaseudun valtiopäivämiesten ja fennomaanijohdon yhdysmiehenä
- Herman pystyi taustansa vuoksi oletettavasti mutkattomampaan kanssakäymiseen talonpoikaisedustajien kanssa kuin moni muu fennomaanisivistyneistön edustaja
- Klubilla Herman viihtyi yhdistystoiminnassa aktiivisten fennomaanien, Forsmanin ja Peranderin seurassa, ja esitti ajoin radikaaleja poliittisia näkemyksiä, kuten yksikamarisesta edustuslaitoksesta
”Ajan myötä toivomme myös, että valtiopäivien neljä säätyä etuoikeuksineen sulautuu yhdeksi Suomen kansaa edustavaksi säädyksi.” (1887)
- Vuosisadan loppua kohden hänen asenteensa alkoivat kuitenkin muuttua
- Herman ei ollut puolueen nuorten tavoin mukana 1880-luvun suurissa kansanliikkeissä, raittius-, nuorisoseura- ja työliikkeessä, jotka haastoivat vanhan asiamiespohjaisen järjestäytymisen
- Hän ei näytä myöskään olleen kontaktissa A.A. Granfeltin kanssa, joka raittiusseuraliikkeessä loi mallin fennomaanien sopeutumiselle joukkojärjestäytymiseen
- Taustalla voi nähdä hänen oman roolinsa vanhan asiamiespohjaisen politiikan keskiössä, erityisesti fennomaanien verkostojen korkeimmalla tasolla Suomalaisella klubilla
Verkostopolitiikan keskiöstä kunniavanhuksen rooliin
- Hermannin suuri rooli 1870-luvun lopulta 1890-luvulle oli asema fennomanian verkostoissa
- Verkostovetoinen politiikka jäi sivuraiteelle sitä mukaan, kun puolueen nuoret omaksuivat yhdistysmuotoisen paikallistoiminnan ja demokraattisen keskusjärjestöperiaatteen
- Syrjäytymisen kokemus voi selittää luontevasti Hermannin jyrkkenevät kannanotot nuorsuomalaisia ja poliittisia joukkojärjestöjä, erityisesti työväenliikettä kohtaan
- Herman puolusti1800-luvun lopulla tiukasti vanhasuomalaista myöntyväisyyspolitiikkaa, mutta Helmikuun manifestin vastaisessa Suuressa adressissa hän oli mukana 1898, jota Yrjö Koskinen aluksi vastusti
- Uusi jakso Hermannin poliittisella taipaleella alkoi, kun myös vanhasuomalainen puolue alkoi vuoden 1906 eduskuntauudistuksen jälkeen rakentamaan tiiviimpää puoluekoneistoa
- Demokraattiset järjestökäytännöt uhkasivat vanhaa verkostopolitiikkaa, ja sen varaan asemansa rakentaneet alkoi näyttää Suomalaisella klubillakin menneen ajan miehiltä
- Herman kohotettiin juhlalliseen kunniavanhuksen rooliin, mutta hänen agiteeraamistaan ei enää otettu tosissaan päivänpolitiikassa, kuten klubilaisten monet anekdootit kertovat
- Vuonna 1918 maaseudulle siirtynyt Herman tervehti tyydytyksellä valkoisten voittoa, mutta puoluetoveriensa kuningashanketta vanha garibaldisti ei näytä julkisesti tukeneen
V. Torpparinpojan mahdollisuuksien ikkunat: mitä oli vapaus jonka puolesta Herman taisteli
- Jos irtaannutaan valmiiden aatepakettien vastakkainasettelusta ja katsotaan Hermannin toimintamahdollisuuksia ja –malleja, hänen tiensä alkaa näyttää johdonmukaisemmalta
- Sääty-yhteiskunnan rajojen rikkomisen voi nähdä olleen hänen toimintansa keskiössä kaikilla tasoilla. Tätä tavoitetta hän edisti mahdollisuuksien mukaan eri kentillä, tärkeimpinä:
- Koulutus ja suomenkielisten koulujen tukeminen
- Yhdistystoiminta, säätyrajat ylittävä kanssakäyminen ja vapaan kansalaisen ihanne
- Talouselämä, pankkimaailma ja mahdollisuudet menestyä omin neuvoin
- Politiikka ja kaikkien oikeus osallistua kansakunnan tulevaisuuden rakentamiseen
- Ehkä myös Hermannin poliittiset valinnat olivat ymmärtävissä pitkälti tältä pohjalta
- Garibaldismi ja kansainvälinen aseellinen aktivisti: kansojen vapauttamisen ohjelma aikana, jolloin Suomessa ei ollut vaikuttamisen mahdollisuuksia
- Liberalismista fennomaniaan: yksilöllisen tasa-arvoisen kansalaisen ihanteen rinnalle poliittinen ohjelma, jossa kansan nimissä tavoiteltiin poliittisia oikeuksia ja vaikutusmahdollisuuksia
- Fennomanian liikekannallepanosta vanhasuomalaisuuteen: Suuri rooli fennomaanien asiamiespohjaisten verkostojen keskiössä ja halu turvata saavutetut poliittiset asemat
Herman ja suomalaisen puolueen perinnönjako
- Hermannin valinta Suomalaisen klubin ensimmäiseksi kunniajäseneksi 1921 on kiinnostava, koska se voidaan nähdä valintana myös sen suhteen, mitä fennomanian perinnöstä haluttiin muistaa
- Mikä Hermannin elämänvaiheissa erotti ja nosti hänet – hengissä pysymisen lisäksi – muiden edelle:
- Sotilaskunnia ja taistelu ”kansojen vapauden” puolesta vastasi epäilemättä ajan ihanteita
- Yhtä tärkeää saattoi silti olla, että poliittisena toimijana Herman oli kiinnittynyt kansainvälisiin virtauksiin, moderniin kaupunkikulttuuriin ja yhdistyselämän vapaan kansalaisen malliin
- Herman oli sitoutunut fennomaanien retoriikkaan ”kansan tahdosta”, mutta hän ei edustanut patriarkaalisen ”pappilakulttuurin” moralisoivaa käsitystä Suomen kansasta
- Hänen poliittinen roolinsa rakentui vanhalle asiamiesjärjestäytymiselle, mutta sen ytimenä oli käsitys suomalaisuudesta, joka perustui kansalaistoiminnan välittämälle yhteydelle kansaan
- Aikana ennen Suomalaisen klubin sulkeutumista eksklusiiviseksi herrakerhoksi sen jäseniksi nousivat yliopisto- ja pappismiesten rinnalle suomenkielisen koulutuksen saaneet virkamiehet ja liikemiehet
- Ehkä kunniajäsenen valinnalla haluttiin tuolloin tietoisesti muistaa Hermannin henkilöimää fennomanian mobilisaatiota, vaatimusta säätyrajojen rikkomisesta ja kansan tahdon kuulemisesta
- Ehkä Hermannin muisto tarjoaa myös tänään luontevan tilaisuuden pohtia uudelleen fennomanian roolia vapaan kansalaisen, modernin politiikan ja itsenäisen kansakunnan rakentamisessa
Kiitos!