Ohitin tänään aamulenkillä kaksi pientä koulutyttöä isoine reppuineen. Kuulin heidän keskustelustaan pienen pätkän:
A: ”– – palauttaa tavaran ja saa rahat takaisin.
Mutta lapsilla se ei toimi niin. Ne ei palauta.”B: ”Ne vaan syö.”
A: ”Ne vaan sanoo: ’Hyi.'”
Tämä kuluttajavalistuksellinen keskustelu lennätti minut ajassa yli 40 vuotta taaksepäin, luultavasti vuoteen 1976. Opiskelin Helsingissä, jonne äiti oli tullut minua tapaamaan. Eräänä aurinkoisena päivänä lähdimme m/s J.L. Runebergillä risteilylle Porvooseen. Merimatkan aikana äiti avasi karkkipussin ja tarjosi siitä minullekin. Avasin lempikarkkini kääreen, panin karkin suuhun ja sylkäisin sen lähes saman tien mereen ”Hyi”-huudahduksen saattelemana. En osannut selittää, mikä vika karkissa oli, mutta äiti uskoi reaktioni oikeaksi ja pani pussin käsilaukkuun. Karkeista ei puhuttu sen enempää, vaan keskityttiin muihin puheenaiheisiin, herkkuihin ja nähtävyyksiin.
Muutaman kuukauden päästä sain yllättäen postista ilmoituksen, että minulle on tulossa paketti Fazerilta. Sieltä tuli ”hyvää” enemmän kuin olisin voinut toivoakaan. Minä, kaupallisia aineita opiskeleva tytönhupakko, olin sanonut vain ”Hyi!”, mutta viisas äiti käytti järkeä minunkin puolestani ja teki kaikessa hiljaisuudessa reklamaation.
Aamulenkin aikana tuli mieleen, että pian on äitienpäivä, joten tämä muistikuva osui mitä sopivimpaan aikaan. Äitienpäivästä tulee mieleen aina myös Lauri Viidan runo Alfhild:
Äidit vain, nuo toivossa väkevät,
Jumalan näkevät.
Heille on annettu voima ja valta
kohota unessa pilvien alta
ja katsella korkeammalta.
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!