Vuonna 1847 perustettiin ala-alkeiskoulut Mikkeliin ja Jyväskylään. Molemmissa oli yksi opettaja, jonka vuosipalkka oli 120 ruplaa. Mikkelin ala-alkeiskoulu oli yksiluokkainen. Opetuskieli oli ruotsi. Opettajaksi määrättiin Savonlinnanyläalkeiskoulun vt. kolleega Adolf Emerik Olsoni (1823–1897). Hänet oli erotettu yliopistosta puoleksi vuodeksi, kun hän oli 20-vuotiaana vuonna 1843 osallistunut ylioppilaiden kokoukseen Uppsalassa, johon oli tullut edustajia myös Kööpenhaminasta, Lundista ja Christianiasta (nykyisin Oslo). Kahden suomalaisen ylioppilaan osallistuminen liberaalien skandinavistien kokoukseen oli konservatiivisen Venäjän keisarikunnan kannalta arveluttavaa, koska suomalaiset alamaiset haluttiin vieraannuttaa historiallisesta yhteydestään Ruotsiin. Suomesta Tukholman ylioppilaskokoukseen osallistui Olsonin lisäksi Karl Edvard Aspelund, joka kirjoitti Uppsalan innostavista kokemuksistaan matkapäiväkirjan. Matti Klinge on vuonna 1967 siteerannut kirjan kuvausta Olsonin reaktioista seuraavasti:
Aspelund kirjoitti kotiinsa: “Toimintaan – eteenpäin – nuori Skandinavia!” Juhlien aikana käytiin tervehtimässä Upsalan henkistä suurmiestä Geijeriä, joka puhui Pohjolan edustajille. Yllä mainittu Adolf Emerik Olsoni juoksi esiin huudahtaen: “Herra professori unohti Suomen!” – “Geijer ei ollut tiennyt suomalaisia olevan läsnä, hän muuttui silmänräpäyksessä. Näkyi, että tunteet ottivat vallan; ‘minä’ hän huusi liikuttuneena ‘unohtaa Suomi? Ei, nuori mies! Jumala siunatkoon teitä! Tervehtikää suomalaisia!’ ja samassa hän antoi kätensä karhun voimalla pudota nuoren miehen olalle ja kiirehti sisään. Suomalainen seisoi hetken kuin kivettyneenä, riensi sitten Carolinasaliin, jossa jäähyväisjuhla nyt alkoi. Täällä hän oli kuin villi.”
Kun Herman Liikanen aloitti koulunsa 14-vuotiaana syksyllä 1849, Euroopan hullun vuoden 1848 tapahtumat olivat vielä hyvässä muistissa. Ylioppilas Olsoni oli nuori liberaali skandinavisti, joka varmasti kertoi historian tunneillaan paitsi Reinhold von Beckerin kirjoituksista, myös Garibaldin vapaustaistelusta Italiassa ja Tanskan uudesta perustuslaillisesta monarkiasta, kaksikamarisesta parlamentista, äänioikeudesta. Ensimmäinen Slesvig-Holsteinin sota oli käynnissä koko lukuvuoden ajan, kun alueen saksankielinen eliitti halusi liittyä Saksaan ja vastusti tanskan kielen aseman parantamista. Suomessa oli tiukka sensuuri. Uutisia välitettiin suusta suuhun.
Liikanen sai opetussuunnitelman mukaista opetusta katekismuksessa, Raamatun historiassa, luvunlaskun ensimmäisissä alkeissa, Suomen maantiedossa, valmistavassa maapallo-opissa, kaunokirjoituksessa ja latinassa. Keväällä 1850 aloitettiin vielä mittausoppi. Liikasen lukuvuonna koulussa oli 16 oppilasta kahdessa tasoryhmässä eli osastossa. Ikähaitari oli 8-15. Useimmat kävivät tätä yhtä ja samaa luokkaa useita vuosia. Kun Liikanen erosi koulusta keväällä 1850 varojen puutteessa, yksikään oppilas ei ollut vielä saanut päästötodistusta, kuten ei Liikanenkaan. 27-vuotias Olsoni vihittiin papiksi keväänä 1850. Myöhemmin hänestä tuli rovasti ja tulevan presidentti Lauri Kristian Relanderin äidin isä.
15-vuotiaalla Liikasella ei ollut varaa matkustaa Helsinkiin jatkamaan koulua, mutta hän tähtäsi silti ylioppilaaksi yksityisopetuksella töiden ohessa. Ensin hän toimi Juvan vt. tuomarin Sebastian von Knorringin kirjurina. Sen jälkeen hän palasi Mikkeliin ja työskenteli Mikkelin läänin metsänhoitaja Rabbe Z. Wredelle. Mikkelissä hän sai yksityisopetusta Olsonilta ja oppi myös venäjän alkeita kielenkääntäjä Popoffilta. Hän kävi kaksi kertaa Helsingissä tohtori Laguksen yksityiskoulussa. Virkamiesten kodeissa Liikaselle tarjoutui tilaisuus lukea heidän kirjojaan.
19-vuotias Herman Liikanen yritti suorittaa ylioppilaskokeen Helsingissa viisi vuotta ala-alkeiskoulun keskeyttämisen jälkeen. Liikanen oli talvikauden 1854 maisteri Johan Albert Tengénin johdolla lukenut yleistä historiaa, maantietoa, Euklideen mittausoppia kuusi kirjaa, laskentoa, logiikkaa, siveellisyysfilosofiaa, saksaa, uskontoa ja jumaluusoppia, joissa kaikissa aineissa hänen edistyksensä arvosteltiin tyydyttäväksi. Venäjää käsin kirjoitetussa todistuksessa ei mainittu. Ylioppilastutkinnossa Herman Liikanen sai lopulta reput: “riittämätön venäjän taito tappoi”.
Kuva: Johan Albert Tengénin todistus Herman Liikasen opinnoista 4.6.1854.
Krimin sota oli syttynyt. Herman Liikasen tarina jatkuu ensi viikolla.
Tämä on kirjoitussarjan ensimmäinen osa. Seuraavissa osissa näytteitä kirjaa varten tehdystä tutkimuksesta, joista saa käsityksen kirjan sisällöstä, mutta kannattaa myös ostaa kirja ja ilmoittautua 13.4.2026 järjestettävään juhlaseminaariin (ks. herman-kirjat.fi).
Osa 1 kirjoitussarjasta löytyy täältä.