Perinnehenkilön sivusto päivitetty
Lisätty linkit näytelmään vuodelta 1995, kirjan kustantajan ja Finnan sivuille, ja 13.4.2026 juhlaseminaarin esitysmateriaaleihin ja kuviin.
Perinnehenkilön sivusto päivitetty Read More »
”Tervehdys ja kädenlyönti sotaurhosankarille”
Joulukuussa 1913 kuolee Hirvensalmella pikkusisko Iida. Samoihin aikoihin juuri eläköitynyt professori Vilhelm Thomsen kyselee Herman Liikaselta tämän elämänkertatietoja ja yksityiskohtia kevään 1864 sodan tapahtumista. Liikanen epäilee, että hänen pitää kohta
”Tervehdys ja kädenlyönti sotaurhosankarille” Read More »
Meidän jalo maamiehemme, J. V. Snellman vainaja, lausui aikanaan: ”ei oloja niin kurjia voi olla, ettei niitä voi parantaa.” (HL 1.11.1912)
Vuosisadan vaihtuessa Suomessa vallitsee Bobrikovin sortokausi. Herman Liikanen kuvaa Bobrikovia Suomen teloittajaksi. Etelä-Afrikassa on käynnissä buurisota, jossa suomalaiset samaistuvat englantilaisten alistamiin buureihin, joita auttamaan on lähtenyt parikymmentä suomalaista vapaaehtoista. Lehdissä
Maamme on edistynyt viime aikoina suuresti, koska olemme saaneet hoitaa omat sisäasiamme. Nyt Venäjän ihmiset aikovat viedä meidät köyhyyteen. (HL 1890)
Autonominen Suomi on kehittynyt paljon kolmena edellisenä vuosikymmenenä. Rautatieverkosto on laajentunut niin, ettei edes katovuosina tarvitse pelätä nälänhätää. Seuraavaksi rataverkkoa laajennettaisiin Joensuuhun ja Jyväskylään. Tanskalainen jäänmurtaja Bryderen on mahdollistanut laivaliikenteen
Ajan myötä toivomme myös, että valtiopäivien neljä säätyä etuoikeuksineen sulautuu yhdeksi Suomen kansaa edustavaksi säädyksi.” (HL 1887)
Herman Liikanen on 1870-luvun puolivälissä täyttänyt 40 vuotta ja vakiintunut Hypoteekkiyhdistyksen ja Helsingin Suomalaisen Klubin ympyröihin. Kesäisin hän käy tapaamassa nuoruuden ystäviään ja sukulaisiaan maaseudulla ympäri maata. Kouvolaan ja Lappeenrantaan
“Mainitsematta on vielä eräs ryhmä Suomalaisen Klubin jäseniä. He eivät ole valtiopäivämiehiä, mutta kuitenkin kuuluvat he valtiopäivämiehiin.” (Juhani Aho)
Samalla kun Herman Liikanen on haudannut virkamiesunelmansa ja tyytynyt mukavaan elämään Hypoteekkiyhdistyksessä, hänen pikkuveljensä Karl ja Otto siirtyvät yrittäjiksi. Karl perustaa radanvarteen Riihimäelle kauppaliikkeen, jossa mm. välittää Viktor Forseliuksen maahantuomia
“Tästä näet nyt suomalaisten tilaisuuden kun ei sallita lukiota suomeksi Suomen pääkaupungissa.” Herman Liikanen (1872)
Kuva: J.V. Snellman, piirros Max Schauman (1870), CC BY 4.0 Herman Liikasen elämä asettuu uomiinsa. Hänen työpäivänsä Hypoteekkiyhdistyksessä tarjoavat päivittäin tilaisuuden jutella J. V. Snellmanin ja Emilie Bergbomon kanssa. Hän
“Olen vakuuttunut siitä, että historian tuomio on paljon parempi Napoleonille kuin syyskuun seikkailijoille, kuten Gambetta, Favre ja Picard, puhumattakaan heidän vanhoista ystävistään kommunisteista.” – Herman Liikanen, 1871
J. V. Snellman mainitaan Herman Liikasen Thomsen-kirjeenvahdossa ensimmäisen kerran 1.5.1868. Liikanen kertoo uuden kenraalikuvernööri Adlerbergin aloittamista venäläistämistoimista. Adlerberg oli kutsunut kaikki senaattorit ja yliopiston rehtori Arppen Pääsiäisen jumalanpalvelukseen yksityiseen kappeliinsa,
“Tämä Jotuni on selvästi sama kuin muinaisnorjan jötun, joka on kandidaatti Thomsenin selityksen mukaan foneettinen muunnos vanhemmasta muodosta jatun, eli syöjä, joten se tarkoittaa selvästi samaa kuin ihmissyöjä.” (D.E.D. Europaeus, Finlands Allmänna Tidning , 1867)
Kuva: Maantie Hämeessä, Werner Holmberg, 1860, public domain Herman Liikasen perhettä kohtasi vastoinkäyminen vain pari kuukautta sen jälkeen, kun hänet oli kutsuttu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäseneksi. Kesäkuussa 1866 kuoli Maria-siskon tätä
“Hallitus woisi nyt parantaa nämät wanhat wahingolliset seikat sillä tawoin että kaikki turhat wirkamiehet pian häwitettäisiin maastamme, jonka koko Suomen yleisö hywäksi näkisi. — L—n.”
Pian Helsinkiin saapumisensa jälkeen, Liikanen sai kutsun tulla keskustelemaan professori G. Z. Forsmanin (Yrjö Koskinen) kanssa. He juttelivat niitä näitä ja Liikanen tuli maininneeksi tanskalaisen Rasmus Raskin, jonka matkakirjan avulla