Kuva: Maantie Hämeessä, Werner Holmberg, 1860, public domain
Herman Liikasen perhettä kohtasi vastoinkäyminen vain pari kuukautta sen jälkeen, kun hänet oli kutsuttu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäseneksi. Kesäkuussa 1866 kuoli Maria-siskon tätä 25 vuotta vanhempi aviomies, Iitin nimismies Johan Jakob Holmberg. Holmberg oli pahasti velkaantunut. Herman Liikanen oli saanut jonkin verran arvostusta kotimaassaan Tanskan meriiteillään, joten hän joutui hoitamaan Holmbergin velka- ja siskonsa leskeneläkejärjestelyjä ruotsinkielisissä oikeusistuimissa. Isoveli Adolf oli myös Iitissä vuokrattuaan vuotta aiemmin Heikkilän sotilasvirkatalon, jota oli aiemmin asuttanut hänen siskonsa perheineen. Herman selvisi ilmeisen hyvin siskonsa asioiden hoitamisesta.
Hypoteekkiyhdistyksessä hän oli jo jonkin verran verkostoitunut varakkaisiin maatilojen omistajiin, joille hän säilyneen kirjeenvaihdon perusteella teki ystävänpalveluksia Helsingissä. Näitä olivat esimerkiksi veljekset Gustaf ja Waldemar von Christiersson Kirkniemestä ja Gabriel Serlachius Pietarsaaresta. Kaikki kirjeenvaihto tapahtui edelleen ruotsiksi. Suomessa oli alkanut huonojen satojen aika jo edelliskesänä. Vuodet 1866-1868 muistetaan Suomessa nälkävuosina, jolloin nälkä ja siihen liittyvät taudit tappoivat jopa kymmensosan Suomen väestöstä.
Tällaisena aikana 25-vuotias kielitieteilijä Vilhelm Thomsen teki opintomatkan Suomeen saatuaan matka-apurahan. Ruotsinkielinen laulunopettaja Fredrik Illberg oli saanut Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta apurahan kerätäkseen suomalaista kansanmusiikkia maaseudulta, joten he päättivät tehdä kierroksen yhdessä rahaa säästääkseen. Illberg oli ollut yksi Liikasen Tanskan matkan tukijoista, joka hoiti Suomen päässä rahankeräystä ja -lähetyksia Tanskaan Liikaselle.
Kun Thomsen saapui Helsinkiin toukokuun lopussa, jää peitti vielä satamat, lumi puistot ja torit. Thomsen asui ensimmäiset kolme viikkoa Illbergin luona. Kandidaatti Thomsenille järjestettiin tervetuliaisjuhla ravintola Kaisaniemessä kesäkuun alussa. Ilmarinen kirjoittaa:
“Pidoissa, joissa oli useampia kirjallisuudemme edustajia, piti hänelle Yrjö Koskinen suomenkielisen puheen, muistuttaen mainiosta Rask’ista, jonka jälkeiseksi hra Thomsen on astuwa. Herra Thomsen wastasi puheeseen osaksi suomenkielellä, esittäen maljan Suomen kirjallisuudelle. Erinomaisen hupaista oli kuulla kuinka taitawasti ja sointuisasti äännöksen puolesta hra Thomsen käytti kieltämme.”
Liikanen oli kertonut Koskiselle Raskista vuonna 1865. Thomsenia juhlittiin fennomaanipiireissä, koska hän oli ulkomaalainen ja tutki suomen kieltä. Hänet vietiin myös tapaamaan fennomaanien ikoneja Runebergia ja Lönnrotia. Kun Thomsen ja Illberg lähtivät kiertämään maata, Liikanen puolestaan hoiti rahaliikennettä Helsingissä. Matkareittiä voi seurata kirjeiden ja sanomalehtien matkustavaisia-osastojen uutisista. Porvoon kierroksen jälkeen matkustettiin länteen Ernst Linderin Åminnen kartanoon ja sieltä Brödtorpiin, Fiskarsiin ja Mustioon, joka oli Constantin Linderin tila. Mustiosta jatkettiin matkaa Sammattiin, jossa asui Kalevalan kirjoittanut jo 65-vuotias Elias Lönnrot. Lönnrot lahjoitti Thomsenille kanteleen ja koko joukon julkaisujaan. Matka jatkui edelleen Hämeenlinnan kautta Tampereen lähelle Laukkoon, Ruovedelle ja Keuruulle. Heidän ei useinkaan tarvinnut maksaa yöpymisestä. Tampereella pormestari jörjesti vieraille juhlapäivälliset. Matkaa tehtiin kestikievarien väleissä hevoskyydillä ja järviä ylitettiin soutuveneillä, paikoin myös höyryveneellä. Nälkävuosista huolimatta vieraanvaraisuus maatiloilla oli niin suurta, että kuuluisille matkalaisille saatettiin teurastaa talon ainoa vasikka. Matka jatkui Keuruun kautta Jyväskylään ja Kuopioon. Haminanlahdella tavattiin taidemaalari von Wright. Illbergin palattua Helsinkiin Thomsen jatkoi matkaa taidemaalari Lindholmin seurassa Punkaharjulle, Imatralle, Sortavalaan ja Valamoon, josta matka jatkui Viipuriin, jonne Liikanen oli lähettänyt rahaa. Viipurista käsin Thomsen teki lyhyen vierailun Pietariin ennen paluuta Viipurin kautta Helsinkiin syyskuun alussa. Helsingissä Thomsen asui viikon Liikasen vieraana ennen paluuta Tukholman kautta Kööpenhaminaan. Sitä ennen hänestä tuli Liikasen työkaverin Axel Hornborgin vastasyntyneen Hanna-tyttären kummi. Tukholmasta Thomsen ottaa kyytiinsä nuoren kielitaidottoman kuvanveistäjä Johannes Takasen, josta oli luvannut pitää huolta Kööpenhaminassa. He saapuivat Kööpenhaminaan lokakuussa.
Thomsen oli omin silmin nähnyt nälänhädän Suomen maaseudulla. Keväällä 1868 hän järjesti Tanskassa rahankeräyksen nälkää näkeville suomalaisille. Hän kirjoittaa moniosaisen kirjoitussarjan Illustreret Tidning kuvalehteen, jossa kuvaa tanskalaisille näkemiään paikkoja ja oppimaansa Suomen historiaa
Nälkävuodet verottavat myös Liikasen ystäväpiiriä. Nälkäiset ja sairaat pakolaiset tulivat Ernst Linderin Åminnen kartanoonkin. Linder tarjosi pakolaisille töitä ja auttoi hoitamaan sairaita Pohjan kunnan järjestämässä sairastuvassa. Pian kuoli tytär. Sitten syntyi poika. Ja vain muutama päivä pojan syntymästä Ernst Linder itse sairastui lavantautiin ja kuoli vain 30-vuotiaana. Poika kastettiin Ernst Linderiksi isänsä mukaan, isänsä paarien vieressä. Ernst Linder nuoremmasta kuultaisiin lisää Suomen sisällissodassa 50 vuotta myöhemmin.
Linderin perustama suomenkielinen Päivätär viikkolehti oli jo lopetettu tilaajien puutteen vuoksi. Vuosina 1867-1868 Suomen pääkaupungissa ei ilmestynyt ainuttakaan suomenkielistä lehteä.
—
Tämä kirjoitus on kahdeksas osa 15-osaista kirjoitussarjaa, jossa kerron valittuja paloja kirjan Vapaustaistelija suomalaisuusliikkeessä tarinasta viikon välein ennen 13.4.2026 seminaaria Herman Liikasen kuoleman 100-vuotispäivänä. Seminaarin ohjelma on nyt julkaistu SKS:n verkkosivuilla. Salissa on vielä tilaa, ilmoittautuminen täällä. Kirjoitussarjan Edelliset osat voi lukea seuraavista linkeistä: 1, 2, 3, 4, 5, 6 ja 7.