Samalla kun Herman Liikanen on haudannut virkamiesunelmansa ja tyytynyt mukavaan elämään Hypoteekkiyhdistyksessä, hänen pikkuveljensä Karl ja Otto siirtyvät yrittäjiksi. Karl perustaa radanvarteen Riihimäelle kauppaliikkeen, jossa mm. välittää Viktor Forseliuksen maahantuomia maatalouskoneita. Hän myös ilmoittelee säännöllisesti sanomalehdissä tarjoten palveluksiaan toteuttamaan kaikenlaisia toimeksiantoja. Ilmoituksia tehtiin vuosina 1872-1887, jolloin Karl siirtyi maanviljelijäksi Hirvensalmelle. Otto puolestaan hankki lainaa ja vuokrasi sotilasvirkatalo Hintikan kestikievariksi Hirvensalmelta, läheltä tulevan junaradan Hietasen asemaa. Otto meni samana vuonna naimisiin ruotsinkielisen Konkordia Emilia Charlotte Bergströmin kanssa, joka oli Ristiinan kanttorin siskon tytär, kotoisin Pornaisista. Veljekset menestyivät hyvin. Karlilla oli 1880-luvulla varaa ostaa maatila ja taloja Hirvensalmelta. Oton kestikievarista tehtiin 1882 vilkkaimman kuukauden aikana peräti 338 hollikyytiä, eli kymmenkunta päivässä. Kestikieverilla alkoi mennä huonommin, kun Savon rata Mikkeliin asti valmistui 1889.
Herman Liikanen muutti Ritarihuoneella toimistoaan pitävän Hypoteekkiyhdistyksen naapuriin Borgströmin taloon vuonna 1873. Tanskassa Vilhelm Thomsenin serkku nimitettiin sotaministeriksi. Liikanen lähettää Thomsenille Yrjö Koskisen tuoreen oppikirjan Suomen kansan historia, joka karrikoiden tiivistettynä määrittelee suomalaiset muinaisten turaanien jälkeläisiksi, jotka asuttivat tyhjän Suomen aikojen alussa. Tällainen narratiivi oli tarpeen uuden kansallisvaltion perustelemiseksi. Kirjaa käytettiin oppikirjana kouluissa pitkään 1900-luvun alkuvuosikymmeniin asti.
Keväällä 1874 Liikanen saa ensimmäisen säilyneen suomenkielisen kirjeen suomenkieliseltä lapsuudenystävältään, Gustaf Wilhelm Liukkoselta, joka kertoo terveisiä Brahelinnan naapurista Ponnan torpasta ja Liikasen isästä, joka on toisen kerran jäänyt leskeksi 72-vuotiaana edellisenä kesänä. Ote:
Weliseni! … Ponnan ukko on kaiken syksyä ollut ahkeraan naimahommissa ja oli kosinut erästä keski ikäistä naista Maria Leppäläistä, oli jo antanut tälle kihlatkin, vaan äitini lienee aivan aattelematonsa hankkinut ukolle rukkaset. Oli näet ytytön sisar, jonka talossa morsian nykyään oleskelee, kerran äidiltäni kysynyt, jos ukko edelleen saisi pitää torppansa. Äitini oli sanonut ettei sitä tarkoin tietänyt, vaan oli muka kuullut että se olisi määrätty hävitettäväksi, ja muuten arvellut kevytmielistä Marialta olevan lähteä vanhasta kodistaan tuon “höperön ja kiukkuisen ukon pariin!” …
Kielitaistelu on tuottanut hedelmää. Liukkonen kirjoittaa ainakin ensimmäisen säilyneen kirjeensä suomeksi. Tähän asti kaikki kirjeenvaihto niin ystävien kuin sukulaisten kanssa on ollut ruotsiksi, lukuunottamatta joitakin harjoituksia suomenkieltä tutkivalle kirlitieteilijä Vilhelm Thomsenille. Herman Liikanen on tässä vaiheessa 39-vuotias. Liikanen on saanut ystävänsä myös mukaan keräämään rahaa Suomalaiselle teatterille ja Helsingin Suomalaiselle Alkeiskoululle.
Syksyllä 1874 Herman Liikasen Maria-siskon nuorin poika Knut kävi yhden lukukauden Ristiinan kansakoulua yhdessä Iita-siskon Albert-pojan kanssa. Knut oli 12- ja Albert 6-vuotias. Albert jatkoi Ristiinan kansakoulussa, mutta Knut meni 1876 Mikkelin lyseon ensimmäiselle luokalle ja 1878 Heisingin Suomalaiseen Alkeiskouluun.
Elokuussa 1874 Liikanen välittää Maisteri Rothstenilta Vilhelm Thomsenille seuraavan pyynnön:
Täällä Suomessa ollaan perustamassa ”kansan sivistystä varten” -yhdistystä, joka kokoontuu ensimmäisen kerran ensi kuussa. Nyt Rothsten sen sihteerinä haluaisi ystävällisesti saada kauttasi tietoa siitä, onko Kööpenhaminassa tällaisia sopivia yhdistyksiä, johon Suomen yhdistyksen pitäisi saada hakea liittymistä. Luonnollisesti tämä yhdistys voi sitten kääntyä Kööpenhaminan yhdistysten puoleen suhteiden solmimistarkoituksessa, kunhan tietää etukäteen, minkä järjestön puoleen kannattaa kääntyä.
…
Todennäköisesti jo ensi kuussa tai heti kun yhdistys on pitänyt ensimmäisen kokouksensa, Rothsten tämän liiton ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sihteerinä kirjoittaa sinulle ”virallisesti”.
Thomsen lähettää pyydetyt tiedot Liikasen kautta Rothstenille. Syyskuussa pidettiin Kansanvalistusseuranperustamiskokous, johon Liikanenkin osallistui. Seuran perustamisajatus oli ensi kertaa otettu käsiteltäväksi Yrjö Koskisen ehdotuksesta kansakoulunopettajien kokouksessa Jyväskylässä 1872. Kun sitten perustamiskokouksessa Helsingissä valittiin toimikunnan jäseniä, valittavana oli kaksi vaalilistaa. Ensimmäisessä oli liberaaleja ja maltillisia fennomaaneja, toisessa jungfennomaaneja eli Liikasen nykyisiä hengenheimolaisia. Jungfennomaanit voittivat äänestyksen suomenkielisten jyväskyläläisten seminaarilaisten postiäänillä. Kokouksen puheenjohtaja lehtori Nestor Järvinen muisteli myöhemmin äänestystä:
“Kesti kuitenkin tuota kokoilemista myöhäiseen iltaan. Vihdoin nakkasi allekirjoittanut hattuun taskustaan muutamia satoja jäseniä Jyväskylästä, ja professori Saelan lippujen kokoilijana huudahti: hwad för spektakel!”
Toimikuntaan valittiin Liikasen tutuista mm. professori G. Z. Forsman (Yrjö Koskinen), tohtori Ignatius ja dosentti Julius Krohn. Toimikunnan äänestystä oli edeltänyt äänestys professori Leo Mechelinin ehdotuksesta toimikuntaa sitovaksi ohjeeksi, että
“seuran julkaisuissa on huolellisesti vältettävä kaikkea, joka voi herättää katkeruutta ja eripuraisuutta niiden kahden kansallisuuden välillä, jotka muodostavat Suomen kansan.”
Ehdotus hyväksyttiin, vaikka kiihkeimmät fennomaanit liittivät Herman Liikasen ja A. J. Malmbergin (myöh. Mela) aloitteesta kirjallisen vastalauseen pöytäkirjaan. Vastalauseessa tulkittiin ehdotus fennomaanien tarkoitusperiin kohdistuvaksi loukkaukseksi.
Kansanvalistusseura julkaisi sekä suomen- että ruotsinkielistä materiaalia, mutta myöhemmin kielitaistelun tuoksinassa perustettiin myös erillinen kansanvalistusseura ruotsinkieliselle väestölle. Herman Liikanen toimi Kansanvalistuseurassa mm. tilintarkastajana.
Näinä aikoina tapahtui paljon muutakin. Herman välitti Emilie Bergbomin viestejä Kööpenhaminassa vieraileville ja vierailevista suomalaisista nöyttelijöistä ja laulajista. Hän tuli itse kummiksi ruotsinkielisen työläisperheen pojalle Elon Herman Johannes Älbergille. Venäjän keisari vieraili Suomessa tanskalaisen vaimonsa kanssa. Vilhelm Thomsen piti Oxfordissa luentosarjan Venäjän alueen heimoista ja kielistä, erityisesti “Rus” heimosta, jonka hän oli päätellyt olevan kotoisin Ruotsin “Roslagen” alueelta ja perustelee sitä mm. suomen sanalla “Ruotsi”. Loppukesästä 1876 Herman Liikanen vierailee Kööpenhaminassa ja tapaa vanhoja tuttujaan, muttaa saa Snellmannilta kotiin palattuaan nuhtelut, kun ei ollut käynyt tervehtimässä Snellmaninkin tuntemaa kuuluisaa filologia ja Tanskan liberaalien johtajaa, professori Madvigia.
Samana vuonna perustettiin myös Luku- ja konversationi-klubbi Helsingissä, jonka perustajajäseniä Herman Liikanen ystävineen oli. Myöhemmin se tunnettiin nimellä Helsingin Suomalainen Klubi. Klubista muotoutui seuraaviksi vuosikymmeniksi paikka, jossa perheetön Liikanen kävi päivittäin syömässä, lukemassa lehtiä ja seurustelemassa samanmielisten kanssa.
—
Tämä kirjoitus on yhdestoista osa 15-osaista kirjoitussarjaa, jossa kerron valittuja paloja kirjan Vapaustaistelija suomalaisuusliikkeessä tarinasta viikon välein ennen 13.4.2026 seminaaria (ilmoittautumislinkki) Herman Liikasen kuoleman 100-vuotispäivänä. Seminaarin ohjelma on nyt julkaistu SKS:n verkkosivuilla. Salissa on vielä tilaa.
Kirjoitussarjan Edelliset osat voi lukea seuraavista linkeistä: Osa 1., Osa 2., Osa 3. , Osa 4. , Osa 5, Osa 6 , Osa 7,Osa 8, Osa 9 ja Osa 10.