Herman Liikanen on 1870-luvun puolivälissä täyttänyt 40 vuotta ja vakiintunut Hypoteekkiyhdistyksen ja Helsingin Suomalaisen Klubin ympyröihin. Kesäisin hän käy tapaamassa nuoruuden ystäviään ja sukulaisiaan maaseudulla ympäri maata. Kouvolaan ja Lappeenrantaan asti pääsi junalla. Saimaalla oli jo paljon höyryveneitä, joilla pääsi Ristiinaan asti. Snellman on hänen esimiehensä ja mentorinsa. Kansallisuusaate, suomenkieliset koulut ja Suomen kehittäminen ovat hänelle tärkeitä. Asiat ovat olosuhteisiin nähden nyt hyvällä mallilla, kun maa kehittyy, vaikka hän pelkääkin, että Venäjän keisarikunnan valloitussodat kaukomailla aika ajoin voivat vetää suomalaiset niihin osalliseksi vastoin tahtoaan. Suomenmieliset ovat päässeet valtakunnan ylimpiin asemiin.
Kieliriita oli Liikaselle myös henkilökohtainen ongelma, koska Mikkelin seudulla sukulaislapsien lähin yliopistoon valmistava koulu, Mikkelin lyseo, oli ruotsinkielinen, mikä teki sen suorittamisen sisarusten lapsille turhan haasteelliseksi. Hermanin isosiskon ja nimismies Holmbergin lesken Marian lapsista Otto Wilhelm meni Mikkelin lyseoon 13-vuotiaana vuonna 1874 ja tämän pikkuveli Knut Fabian 14-vuotiaana vuonna 1876. Molemmat erosivat toiselta luokalta, Otto Wilhelm 1877 ja Knut Fabian 1878. Edellinen meni töihin edeten aliupseeriksi, jälkimmäinen Herman Liikasen hoiviin Helsinkiin ja Helsingin Suomalaiseen Alkeisopistoon, jolle Herman oli jo pitkään kerännyt rahaa. Herman tuki taloudellisesti myöhemmin Otto Wilhelmin ja tämän isoveljen Alexander Fridolfin muuttoa Amerikkaan, jossa edellinen kuoli, mutta jälkimmäinen palasi Suomeen ja toimi mm. posteljoonina.
Näihin aikoihin Herman Liikanen myös ehdotti Vilhelm Thomsenille ruotsinkielen professuurin hakemista Helsingistä. Thomsen ei hakenut virkaa, koska se oli jo pedattu Axel Olof Freudenthalille, josta oli kieliriidan tuoksinassa tullut ruotsalaismielisten “viikinkien” johtohahmo. Freudenthal piti suomenruotsalaisia ja suomenkielisiä eri kansoina samassa maassa, jotka taistelivat rajallisista resursseista kielirajojen välillä. Kuten muistamme, Reinhold von Becker oli määritellyt 1820-luvulla loogisemmin Suomen kansaksi kaikki Suomen asukkaat säädystä ja kielestä riippumatta. Näihin aikoihin ajateltiin yleisesti eri kansallisuuksien omaavan erilaisia ominaisuuksia, tietysti ruotsinkieliset parempia kuin suomenkieliset, koska ylemmät säädyt olivat ruotsinkielisiä. Charles Darwinin Lajien synty oli julkaistu 1859 ja käännetty ruotsiksi 1870-luvulla. 1870-luvulla kärjistynyt kieliryhmien vastakkainasettelu Suomen sisäpolitiikassa määritteli Herman Liikasen poliittisia ajatuksia koko loppuelämän, kun hän taisteli kansan suomenkielisen enemmistön tasa-arvon puolesta ruotsinkielisiin nähden Helsingin Suomalaisen Klubin ja Uusi Suometar-lehden seurapiireissä.
Vuonna 1878 Liikanen kertoo kirjeenvaidossaan tyytyväisenä uudesta asevelvollisuuslaista, joka astui voimaan Yrjö Koskisen ajamassa muodossa, Venäjän asevelvollisuuslaista erillisenä. Samana vuonna siskonpoika Knut Fabian Holmberg siirtyi Mikkelistä Helsingin Suomalaiseen Alkeisopistoon, jolle oli valmistunut uusi rakennus Ratakadulle.
Helsingissä Knut tutustui fennomaanien johtohahmojen lapsiin, jotka kävivät samaa koulua. Näitä olivat mm. senaattori K. F. Ignatiuksen pojat Kaarlo, Hannes ja Gustaf, kenraali ja kuvernööri Alexander Järnefeltin lapset Arvid, Eero ja Armas, sekä Agathon Meurmanin lapsista Alfred, Ivar, Verner ja Hjalmar. Herman asui itse 1880-luvulla pitkään koulun vieressä ja toimi sen tilintarkastajana. Hermanin oma oppilas 1850-luvulta Räisälästä, A. W. Streng, toimi koulussa yliopettajana. Herman Liikanen tapasi näiden lasten vanhempia myös Suomalaisella Klubilla, jossa keskusteli erityisesti kenraali Järnefeltin kanssa mieluusti. Järnefeltin toimiessa kuvernöörinä, hänen johtamiinsa lääneihin perustettiin jokaiseen pitäjään ainakin yksi suomenkielinen kansakoulu.
Pikkuveli Karl meni naimisiin Nastolan kirkkoherran tyttären kanssa vuonna 1879. Parin vuotta myöhemmin kuolivat kummipoika Elon Ålbergiin molemmat vanhemmat ja Herman Liikanen määrättiin pojan huoltajaksi. Samoihin aikoihin kuoli myös J. V. Snellman ja vanha ystävä Torsten Aminoff, joten vuosi oli Hermanille vaikea. Elon-pojan perintörahat sijoitettiin Hypoteekkiyhdistyksen obligaatioihin ja 5-6 vuotias poika lähetettiin Hermanin sukulaisten hoivaan maseudulle. Elon pääsi Mikkelin lyseoon 11-vuotiaana ja pärjäsi siellä ruotsinkielisenä paremmin kuin suomenkieliset Liikaset ja perintönsä turvin hänellä oli varaa käydä lyseo loppuun asti. Vuoden hyvänä uutisena kuultiin lapsuuden naapurin Brahelinnasta, G. W. Liukkosen päässeen lääninkamreeriksi Hämeenlinnaan. Liukkonen oli myös moninkertainen valtiopäivämies, joka siirty tässä vaiheessa porvarissäätyyn. Herman vietti Liukkosen perheen vieraana monia jouluja Hämeenlinnassa.
Vuonna 1883 Liikasen kirjeenvaihtosta löytyvät ensimmäiset kirjeet Juuso Hedbergiltä, joka oli Jyväskylän suomenkielisen opettajaseminaarin opettaja ja myöhemmin pappissäädyn valtiopäiväedustaja ja lopulta tuomiorovasti. Hedberg kirjoittaa Liikaselle ehdottaneensa Mikkelin lyseon opetuskielen vaihtamista suomeen, mutta ehdotus ei ollut saanut vastakaikua. Sen sijaan Mikkelin lyseo muutettiin kompromissina kaksikieliseksi niin, että osa aineista opetettiin ruotsiksi ja osa suomeksi. Suomenkielen asema paranee fennomaanien ansiosta. Liikanen kirjoittaa Thomsenille:
“Monet vanhoista ystävistäsi ja tuttavistasi ovat nyt yhteiskunnan eturintamassa ja nauttivat julkisesta kunnioituksesta.”
Liikasen ja Thomsenin yhteisistä vanhoista ystävistä “professori Jaakko Forsman valitaan papiston säädystä Kuopion edustajana. Professorit Perander ja Donner opettajien edustajina pappissäädyssä. Senaattori Yrjö Koskinen edustaa aatelissäädyssä nimellä Yrjö-Koskinen, jonka hän otti käyttöön, kun hänet aateloitiin vuoden alussa.”
“Jos onni suosii, siskonpoikani, joka käy Suomalaista lyseota, pääsee ylioppilaaksi keväällä. Olen elättänyt häntä yksin koulussa säästäen omista kuluistani niin paljon kuin mahdollista.”
Knut pääsi kuin pääsikin ylioppilaaksi vuonna 1885, mutta jostain syystä ei Helsingistä vaan Kuopiosta. Hän aloitti seuraavana vuonna Hermanin suosituksesta teologian opinnot Aleksanterin yliopistossa Helsingissä eikä ryhtynyt kielitieteilijäksi, kuten oli itse haaveillut. Herman oli huomannut ystävänsä Thomsenin uraa seuratessaan, että pappien odotettavissa olevat tulot olivat parempia kuin kielitieteilijöiden.
Vuonna 1887 Liikanen kirjoittaa Thomsenille: “Emme ole yhtä onnekkaita kuin muut nykyaikaiset yhteiskunnat, joilla on vuosittaisia säätykokouksia. Olemme tyytyväisiä siihen, mitä meillä on, emmekä kadehdi ketään, vaan kuljemme omaa tietämme niin kuin meille parhaiten sopii. Ajan myötä toivomme myös, että valtiopäivien neljä säätyä etuoikeuksineen sulautuu yhdeksi Suomen kansaa edustavaksi säädyksi.”
Herman Liikanen kertoi vuonna 1888 Suomalaisella Klubilla Uudellamaalla tekemillään matkoilla kuulleebsa, miten piispantarkastuksissa Helsingin pitäjän suomenkielisen väestön lukutaito oli osoittautunut heikoksi. Liikanen ehdotti asian korjaamista ruotsinkielisten mallin mukaan. Klubin puheenjohtaja Antti Almberg (myöhemmin Jalava) kannatti Liikasen ajatusta. Vuonna 1889 perustettiinkin Suomalaisen Kansakoulun Ystävät, jonka toimeenpanevaan johtokuntaan mm. Liikasen toinen oppilas Räisälän ajoilta, maisteri Theodor Schwindt. Liikasen mielipuheenaiheita oli yhdistyksen tarkoituksen tärkeyden selittäminen klubilla. Vuonna 1896 Liikanen selitti asiaa kauppaneuvos Antti Ahlströmille, jolloin tämä päätti saman tien lahjoittaa yhdistykselle 25 000 markkaa. Myöhemmin yhdistys sai muitakin suuria lahjoituksia. Yhdistyksen varoilla perustettiin 60 koulua ja 50 kansankirjastoa. Yksi kouluista lienee Lahnaniemen kansakoulu Hirvensalmella, jota oli perustamassa Herman Liikasen veli, entyinen kauppias Karl Liikanen vuonna 1892. Herman Liikanen itse oli Suomalaisen Kansakoulun Ystäväin varatilintarkastaja 1909–1915.
—
Tämä kirjoitus on kahdestoista osa 15-osaista kirjoitussarjaa, jossa kerron valittuja paloja kirjan Vapaustaistelija suomalaisuusliikkeessä tarinasta viikon välein ennen 13.4.2026 seminaaria (ilmoittautumislinkki) Herman Liikasen kuoleman 100-vuotispäivänä. Seminaarin ohjelma on nyt julkaistu SKS:n verkkosivuilla. Salissa on vielä tilaa.
Kirjoitussarjan edelliset osat voi lukea seuraavista linkeistä: Osa 1., Osa 2., Osa 3. , Osa 4. , Osa 5, Osa 6 , Osa 7,Osa 8, Osa 9 , Osa 10 ja Osa 11.