Herman Liikanen (1835–1926)

Liikasten sukuseuran perinnehenkilö

Sukuseura muistaa perinnehenkilöään muistolaatalla

Kuvanveistäjä Tauno Ruuska on tehnyt tämän nyt paljastetun Herman Liikasen näköisreliefin. Reliefin suunnittelu aloitettiin syksyllä 2003. Reliefien ohella hänen tuotantonsa on käsittänyt pääasiassa henkilömuotokuvia, joita on pronssiin valettuina kertynyt nelisenkymmentä ja patinoituun kipsiin pitkälti toistakymmentä. Herman Liikasen reliefiä edelsivät kaksi muistolaattaa Yhteiskunnallisen Korkeakoulun toiminnasta ja sijainnista Helsingin Yliopiston nykyisissä toimitiloissa Helsingin Kalliossa, professori Heikki Warista esittävine muotokuvineen. Nämä reliefit olivat itse asiassa visuaalisena ideana nyt toteutetulle Liikasen muistolaatalle.

Runsaan 30 vuoden aikana syntyneestä kohtuullisen mittavasta teosmäärästä, merkittävistä henkilöistä tehdyistä muotokuvista ja yksityisnäyttelyistä huolimatta Ruuska on tehnyt varsinaisen työuransa viranhaltijana sosiaali- ja työvoimahallinnon palveluksessa.

Ristiina-juhla 

Ristiina sai juhlassaan 18.07.2004 Herman Liikasen reliefin kansalaisopiston ulkoseinälle. Tilaisuuden avauspuheen piti Ristiina-Seuran puheenjohtaja Niilo Pulkkinen. Ulla Tiusanenpohdiskeli puheessaan Herman Liikasen yhdyssiteitä Snellmaniin, Emil Nestor Setälään, teatterin perustaja Emil Bergbomiin, Suomettaren August Ahlqvistiin sekä moniin muihin suomalaisiin suomalaisuuden synnyn perustajiin. Herman Liikanen liikkui samoilla linjoilla kuin Aleksis Kivi siltojen rakentajana ja pelkojen hälventäjänä vaikuttamalla omalta osaltaan suomalaisen kansakunnan syntyyn. Aija Konttinen Suomen Hypoteekkiyhdistyksen edustajana kertoi Hypoteekkiyhdistyksessä arvostettavan Herman Liikasen 50-vuotista kirjanpitäjän työtä yhdistyksen palveluksessa. Lopuksi Liikasten sukuseura ry:n esimies Harri Liikanen kiitti sydämestään Hypoteekkiyhdistyksen tuesta, Ristiina-seuraa aktiivisuudesta Herman Liikasen historian muistamisesta, Pekka Saarenmaata hankkeen alkusysäyksen antajana sekä Ristiinan kuntaa tuesta.

Muistolaatan paljastus Kuhmalahden taidepappilassa

Tilaisuuden alkua odotellaan

• 

• 

• 

• 

Kuhmalahden taidepappilan muistotilaisuudessa puhuivat Liikasten sukuseura ry:n esimies Harri Liikanen ja filosofian tohtori Helena Allahwerdi. Muistolaatan hanketta tukeneen Suomen Hypoteekkiyhdistyksen tervehdyksen toi varatuomari Risto Piepponen. Taidepappilan nykyinen isäntä keraamikko Teemu Luoto vastaanotti reliefin.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Helena Allahwerdi kertoi tilaisuudessa Herman Liikasen elämästä seuraavan.

Herman Liikasen eläessä hänen sisarensa Maria Holmbergin poika, kirkkoherra Knut Fabian Saarenmaa asui perheineen tässä Kuhmalahden pappilassa, jossa Herman Liikanen vieraili usein. Ja täällä hän sairastui vuonna 1924. Pappilan väki hoiti häntä kahden vuoden ajan hänen kuolemaansa asti. 

Syntymä

Herman Liikasen elämäntarina liittyy kiinteästi Suomen historiaan. Hän syntyi aikana, jolloin Suomi oli autonominen suuriruhtinaskunta osana Venäjää. Suomalainen yhteiskunta oli melko paikallaan pysyvä ruotsinkielisen virkamiehistön pönkittämä sääty-yhteiskunta, jonka ulkopuolelle jäi suomenkielinen varaton väestö. Hermanin syntymävuonna 1835 Lönnrotin ensimmäinen Kalevala julkaistiin. Herman syntyi Ristiinassa Brahelinnan Ponnan torpparin, haudankaivaja Otto Vilhelm Liikasen ja hänen vaimonsa, kudontataidon opettajan Leena Hännisen (kirkonkirjoissa Hämelin tai Hamelin) kuusilapsiseen perheeseen. Tässä tilaisuudessa on Hermannin sisarusten Kustaa Aadolfin, Maria Kustaavan, Oton, Kallen ja Iitan jälkeläisiä nyt mukana yli neljäkymmentä henkeä. Itse olen Hermannin Otto-veljen pojanpojantytär. 

Sisarusten perheistä syntyi Hermannin suuri perhe, johon hänellä oli kiinteät ja lämpimät sukulaissiteet. Herman oli avokätinen ja tuki aina taloudellisesti niitä sukunsa jäseniä, jotka tarvitsivat apua. Hermannilla itsellään ei ollut muuta perhettä kuin oma suku, sillä hän ei koskaan mennyt naimisiin. 

Opintielle

Herman Liikanen edusti sisukasta, kunnianhimoista ja palavasieluista suomalaista, jonka elämä heijastaa selkeästi suomalaisuuden historiaa. Suomi oli ollut osa Ruotsia vuoteen 1809 asti ja sen jälkeen se oli autonomisena Suomen suuriruhtinaskuntana osa Venäjää itsenäistymiseensä asti. Venäjän tsaarit olivat myötämielisiä suomenkielen vakiinnuttamiselle hallinnon ja koulutuksen kielenä, mutta ruotsinkielinen virkamiehistö Suomessa vastusti tätä. Tänä aikana suomenkielisen varattoman väestön perheet olivat yleensä suuria ja toimeentulo niukka. Sosiaalinen kohoaminen oli melkein mahdotonta paitsi armeijan tai koulutuksen avulla. 

Herman kokeili kumpaakin. Hän oli opinhaluinen ja seurasi maailman tapahtumia tarkkaan. Hän kävi aluksi ruotsinkielistä Mikkelin alkeiskoulua pari vuotta ja opiskeli sen jälkeen yksityisesti rovasti Olsonin johdolla. Helsingissä hän opiskeli kuuluisassa Robert Erik Laguksen yksityislyseossa. Menestyäkseen koulussa Hermannin oli osattava ruotsia ja opittava myös venäjää. Hän yritti vuonna 1854 suorittaa ruotsinkielisen ylioppilastutkinnon, mutta reputti venäjänkielessä. 

Armeija uran alkuna

Samana vuonna 19-vuotias Herman näki mahdollisuuksia armeijassa, jossa hänelle aukeni aliupseerin ura Krimin sodan syttyessä Turun ja Porin läänin I pataljoonassa Halikon komppaniassa. Sota loppui kuitenkin parissa vuodessa. Herman palkittiin ansioistaan Pyhän Andreaksen ritarikunnan kunniamitalilla. Hän palasi siviiliin ja työskenteli mm. maanjako-oikeuden sihteerinä Mikkelissä, kruununmakasiinin hoitajana Helsingissä ja kotiopettajana useissa perheissä. Herman seurasi aikaansa ja maailman menoa aktiivisesti ja aloitti myös sanomalehtiin kirjoittelun jo varhain. 

Vapaustaistelija

Käsite vapaus niin yksilön kuin kansankin on varmasti kiehtonut Hermanin mieltä ja sydäntä. Miksi vapaus oli niin saavuttamattomissa? Luettuaan sanomalehdistä kenraali Garibaldin taistelusta Italian vapauttamiseksi hän päätti vuonna 1861 lähteä tukemaan tätä vapaustaistelua ja hän pääsi vapaaehtoisena kenraali Turr’in Unkarilaiseen legioonaan. Sotaa ei kestänyt kauan ja Herman palasi jo vuonna 1862 kauppalaivalla Turkuun. 

Tanskan sota Preussia ja Itävaltaa vastaan syttyi vuonna 1864 ja Herman liittyi vapaaehtoisena Tanskan puolelle. Hän loukkaantui puolustustaistelussa ja joutui olemaan sairaalassa puolitoista vuotta. Sotilasura katkesi tähän. Herman nimitettiin luutnantiksi (second lieutenant) ja 11. marraskuuta 1864 Dannebrog’in ritarikunnan III luokan ritariksi. Ansioistaan Tanskan valtio myönsi hänelle pienen eläkkeen. Parannuttuaan hän erosi armeijan palveluksesta ja palasi Suomeen. 

Herman oli osallistumisellaan näihin kolmeen sotaan:( Krimin sotaan, Garibaldin sotaan ja Tanskan sotaan Preussin ja Itävaltaa vastaan), osoittanut urhoollisuutta ja rohkeutta, jota myyttien sankarilta ja aikuiseksi kasvamiselta odotettiin. Hänen toimintansa oli esimerkkinä monelle muulle suomalaiselle nuorelle miehelle. Kerrotaan, että mm. J.L. Runebergin poika halusi seurata Hermannin esimerkkiä. Kolme urotekoa, kolme haastetta, mutta missä olivat prinsessa ja puolivaltakuntaa? 

Helena Allahwerdin esitystä kuuntelemassa

• 

• 

Ammattina kirjanpitäjä

Prinsessasta ei ollut tietoakaan ja puoli valtakuntaa aukeni vuonna 1865 30-vuotiaalle Hermanille 49 -vuotta kestävänä työurana Suomen Hypoteekkiyhdistyksen palveluksessa Helsingissä. Samana vuonna, kun Herman astui Hypoteekkiyhdistyksen palvelukseen, maassa otettiin käyttöön suomalainen markka. Virkaura Hypoteekkiyhdistyksessä antoi Hermannille selkeän näkemyksen maan taloudellisesta tilanteesta ja sen kehityksen mahdollisuuksista. Suomalainen yhteiskunta oli vielä 1800 – luvulla melko paikallaan pysyvä ruotsinkielinen sääty-yhteiskunta, jossa vain säädyillä oli paljon erioikeuksia ja – vapauksia. Tämä oikeudet koskivat mm. maanomistusta ja ammattikuntalaitospohjainen yksinoikeus harjoittaa kauppaa, laivanvarustusta, manufaktuuria ja liikennettä ja osallistumista politiikkaan. Ainoastaan säätyjen edustajat voivat toimia senaatissa Suomen edustajina. Näistä oikeuksista pidettiin myös tiukasti kiinni. 

Uransa alkutaipaleella hän työskenteli J.V. Snellmanin johtamassa Hypoteekkiyhdistyksessä kirjanpitäjänä. Snellmanin ajatukset ja kansallisvaltion ihanteet piirtyivät Hermannin ajatuksiin ja toimintaan koko hänen elämänsä ajan. Snellmanin mukaan ”moraali ja järki ovat kielellisiä prosesseja Moraalinen maailma on kielellinen prosessi. Ja ihmisen omatunnon tulee toimia kansakunnan parhaaksi. Suomalaisen kansakunnan tahto on suomenkieleen perustuva moraalinen ja järjellinen näkemys.” Tämä ajatus suomenkielenmerkityksestä suomalaisen valtion rakennusaineena oli Herman Liikaselle hyvin tärkeä aate. 

Ammatti takasi Herman Liikaselle taloudellisen turvallisuuden, joka oli välttämätöntä noina aikoina. Silloin työskenneltiin öljytuikkujen valossa ja puhelin teki tuloaan vasta 1880-luvulla. Tomunimijät tulivat käyttöön vasta 1910-luvulla sähkön yleistyessä valaistuksen lähteenä. Kirjoituskoneita oli toimistossa jo silloin käytössä, mutta emme tiedä käyttikö Herman Liikanen niitä työssään vai hoitiko hän Hypoteekkiyhdistyksen kirjanpitoa käsin. Liikenneyhteydet Suomessa olivat huonot. Tiet olivat sorateitä ja usein huonossa kunnossa. Hevoskyyti oli tavallisin liikkumismuoto. Rautateiden rakentaminen aloitettiin 1860- luvulla ja se paransi kulkuyhteyksiä kaupunkien välillä. 

Kirjanpitäjä Herman oli aloiterikas, sosiaalinen, ahkera ja uskollinen Hypoteekkiyhdistyksen työntekijä. Kuinka moni tämän ajan työntekijöistä voi sanoa, että on samassa työpaikassa melkein 50 vuotta. Herman lähti ”eläkkeelle” 79-vuotiaana vuonna 1914. Samana vuonna hän osallistui Tanskassa Dyppøl’in taistelun 50-vuotisjuhliin Kööpenhaminassa. Siellä hänelle luovutettiin hopeinen Dannebrogmiesten kunniamerkki. Hän sai myös kunniapaikan Tanskan kuninkaan pöydässä. Muistojuhla oli tärkeä vanhalle Hermannille ja hän tapasi juhlassa useita aseveikkojaan. 

Kansalaisyhteisön aktivisti

Herman Liikanen kirjoitti nuoresta pitäen suomalaisiin ja ruotsalaisiin lehtiin ja muokkasi näin yleistä mielipidettä. Lehdet olivat silloin tärkeitä tiedon välittäjiä. Mutta sitäkin tärkeimpiä olivat ihmisten väliset suorat kontaktit. Kaupungin suomenmielistä keskiluokkaa oli vähän. Ja tähän keskiluokkaan Herman samaistui. Herman kuului moneen sosiaaliseen verkostoon ja tunsi paljon ihmisiä, jotka kysyivät häneltä neuvoja ja työpaikkoja. Ystävien ja tuttavien luona käytiin kylässä. Tasavertaiset vierailivat keskenään, alempiasteiset vierailivat esimiestensä, tärkeiden liikesuhteiden ja sukulaisten luona. Näin teki myös Herman. Hän oli aikansa avoin vaikuttaja ja demokratian kannattaja niissä sosiaalisissa verkostoissa, jotka olivat hänen identiteettinsä perustana. 

Herman puolusti suomenkielen tasa-arvoista asemaa ruotsinkielen rinnalla ja ajoi suomenkielisten kansakoulujen asiaa suomalaisen kansakoulun ystävien joukossa. Hän kuului useaan suomalaiseen verkostoon kuten esimerkiksi Suomalaiseen Kirjallisuuden Seuraan veljensä Kaarlo (Kalle) Liikasen kanssa vuodesta 1872 lähtien ja Helsingin Suomalaiseen Klubiin, jonka ensimmäinen kunniajäsen hän oli vuodesta 1921 lähtien. Myös monet Helsingin yliopiston opettajista, armeijan upseereista ja päällystöstä kuuluivat hänen tuttaviensa ja ystäviensä joukkoon (Herman Liikasen valokuvakansio ja Suomen Kansallisarkiston aineistot). 

Eläkeläinen

Eläkkeelle päästyään 79 -vuotias Herman eli vielä 12 vuotta, jona aikana hän vieraili usein sukulaisissa sisarustensa ja heidän lastensa perheissä Hietasissa, Jaalassa, Kuhmalahdella, Hirvensalmella ja Loviisassa. Hermannilla oli myös hyvä sydän. Hän tuki sisaruksiaan ja heidän lapsiaan ja ystäviään avokätisesti siinä missä pystyi. Ollessaan vierailulla Knut Fabian Saarenmaan luona Kuhmalahden pappilassa vuonna 1924, hän sairastui ja halvaantui. Saarenmaat hoitivat häntä ja kaksi vuotta myöhemmin hän kuoli Kuhmalahden pappilassa samana vuonna kuin Yleisradio perustettiin vuonna 1926. Hänet haudattiin juhlallisuuksin Helsingin Hietaniemen hautausmaalle. 

***

Lisäys 2.5.2019 Harri Liikanen:

Knut Fabian Saarenmaa oli Hermanin sisaren poika.

Vapaustaistelija Herman Liikasen esikuva olkoon esimerkkinä ihmisen taistelusta ja elämänkaaresta vapauden, demokratian ja oikeudenmukaisen kehityksen puolesta!

Lähteet:

Avaraa maailmanmatkaajaa vei uteliaisuus ja seikkailumieli. Ristiinalainen. 23.07.2004, 4.

Helena Allahwerdi 2004. Puhe Herman Liikasen muistolaatan paljastustilaisuudessa Kuhmalahdessa 23.07.2004.

Pekka Saarenmaa 2004. Lyhyt Herman Liikasen elämäkerta. Moniste.

Kuvat ja koonti: Pirkko Liikanen