”Olen maailmantähti Liikasia. Kun Jumala oli luonut lähes kaikki ihmiset, niin tähteeksi jääneet olivat kaikki Liikasia!”
Raimon (s. 02.01.1938) perheeseen kuuluvat aviopuoliso Sirkka (o.s. Halinen) (s. 03.04.1940), ja lapset Sami (s. 07.01.1967) ja Samin poika Otto (s. 26.02.1996 sekä tytär Annamari (s. s. 25.10.1968). Tällä hetkellä (7.6.2003) perheeseen kuuluu vielä Raimon äiti Ida. Tytär Annamari ei enää asu kotona ja toimii palvelusuunnittelijana Mikkelissä. Sami on koulutukseltaan yhdyskuntainsinööri tällä hetkellä itsenäinen yrittäjä isänsä Rantalan tilalla.
Raimon vanhemmat ovat Otto Rikhard Liikanen (s. 05.12.1907) ja Ida (o.s. Romo) (s. 22.03.1915) . Raimo on vanhempiensa ainoa lapsi. Perheessä oli myös ottopoika (Veikko Heikkinen). Oton isä on taas David Johan Liikanen (s. 28.05.1880, k. 16.03.1934.), jolla oli kaikkiaan 9 lasta. Otolla oli neljä sisarta ja neljä veljeä.
Vuoden 2003 Liikanen on Mikkelin Harjumaan Rantalan vanhimman rakennuksen edessä. Tässä rakennuksessa kerrotaan elämän alkaneen 1700-luvulla Rantalan tilalla.
Raimo edustaa Rantalan tilan Liikasista seitsemättä sukupolvea, joka on asunut samassa paikassa ja samalla Rantalan tilalla. Poika Sami on siis kahdeksatta ja hänen poikansa 7-vuotias Otto yhdeksättä sukupolvea.
Kun talollisen tytär Raimon äiti Ida (o.s. Romo) tuli miniäksi taloon, Rantalassa asui silloin kahdeksan henkeä: appi (Taavetti), anoppi (Hilma) viisi poikaa ja yksi tyttö. äiti Idalla oli tullessaan Rantalaan nahkaset, lehmä ja lammas. Nahkaset on tehty 8-9 lampaanvuodasta ompelemalla yhteen ja toisella puolella omasta villa langasta kudottu kangas. Nahkasia käytettään mm peitteenä ja reessä esimerkiksi mentäessä kirkkoon.Kun esikoiselle keksittiin nimeä, tuumattiin, ”oisko Raimo nimesi,? ”ja toivottiin että hänestä tulisi maanviljelijä, joka jatkaa Rantalan tilan isäntänä. Perheen ainoa poika olisi laitettu kouluunkin, mutta ei se Raimo mennyt, kertoo vanha emäntä Ida.
Pirteä vanha emäntä Ida on matkustellut monissa maissa: Marokossa, Jaltalla, Tallinnassa, Rhodoksella, Romaniassa, Bulgariassa, Ruotsissa, Latviassa ja Liettuassa.
Lapsena Raimo kävi setänsä Taavetin kanssa kalassa. Silloin piti luonnollisesti kerätä kastematoja. . Kastemadot kerätään hämärässä taskulampun valossa sateen jälkeen, kun ne nousevat syömään ruohoa. Ja siinä pitkin olla vikkelä, että sai nypittyä kastemadon kiinni. Jälleen kerran taas Raimo oli setänsä Taavetin kanssa kastematojahdissa. Matojen poimiminen meni Raimolla ”hermoon”. Raimo nukkui setänsä Taavetin kanssa samassa sängyssä. Yöllä unissaan hän oli jälleen poimimassa matoja ja unen pöpperössä hän nappasi setäänsä kaulasta kastemadon. Taavetti heräsi siihen. Taavetilla ja Raimolla oli silloin siinä nauramista kerrakseen.
Oli Raimolla lapsena lelujakin: puuhevonen ja auto, jossa oli puiset akselit. Rakkain leikkikaveri oli kuitenkin pienenä oma karhukoira.
Pienestä pitäen Raimo osallistui talon töihin, niin kuin siihen aikaan kaikki talossa asuvat osallistuivat. Oli siinä vilskettä, kun joskus oli töitä tekemässä jopa 17 henkilöä. Silloin Raimon isän veljet (Raimon sedät) Toivo, Viljo ja Eino ja sisar (Raimon täti) Hilma asuivat vielä Rantalassa. Isän sisarpuolista Anna ja Elsa olivat jo silloin naimisissa. Raimo itse sanoo, että ”hän oli sitä lapsityövoimaa?” Milloin sitä huudettiin ”Haepa ’munkrenssi’ (muistuttaa jakoavainta)”, ja milloin vedettiin risukarhia (käytettiin peltoa tasattaessa).
Äiti Ida kertoo, että Raimoa toruttiin, jos hän kiroili, saa kyllä muuten moittia. Toruja tuli silloinkin, kun Raimo karkasi luvatta lapsena naapuriin.
Sota-ajasta Raimo muistaa, kuinka Kannas murtui. Rantalaan saakka kuului sodan jyminä. Lentokoneet jyräsivät tilan ylitse Mikkeliä pommittamaan. Kerran lentokoneet tyhjentäessään pommilastia, pudottivat pommin Kyyveteen. Otto-isä oli silloin kalassa ja näki, kuinka pommi putosi. Vanhassa keittiössä astiat vain tärisivät ja äiti-Idalle tuli hätä miehensä puolesta.
Raimo kävi supistetun kansakoulun kuusi luokkaa Pajulan kylässä ja jatkokoulua Otavassa. Kouluun hiihdettiin tai mentiin potkukelkalla, syksyllä ja keväällä/syksyllä polkupyörällä.
Jo varhain Raimo oli tukkia ajamassa ja tukin uitossa. Kaukon ja Taavetin kanssa hän oli viimeistä kertaa viemässä tukkeja vuonna 1961. Sen jälkeen Raimo on ollut 10 vuotta Karjakunnassa ostomiehenä. Lehmiä, lampaita ja sikoja ajettiin teurastamoon Mikkeliin. Kanat piti tappaa ennen teurastamaan menoa jo ostopaikalla
Vuonna 1965 Raimo ja Sirkka menivät kihloihin. He tapasivat kylällä tanssiloissa. Poika Sami syntyi vuonna 1968 ja tytär Annamari vuonna 1969. Vuonna 1979 muutettiin tähän uuteen Rantalan taloon.
Tilan hoidon lisäksi on Raimo ollut koko ajan töissä muualla mm. 10 vuotta louhintatöissä Mikkelin kaupungissa. Aluksi Raimo osti itselleen omat vehkeet ja teki poraustöitä tuntitöinä. Silloin oli sivuhommina Rantalan tilalla vielä seitsemän lehmää ja vasikoita.
Rantalassa on paljon katsomista, kun pikkulinnut, tikat, punatulkut, oravat ym. vierailevat ahkerasti Sirkan ramentamissa majoissa. 
Karja lopetettiin kahdeksan vuotta sitten. Se oli kova paikka emännälle Sirkalle. Hän alkoikin heti tehdä puutöitä. Rantasaunan valkoisiksi maalatut koristeet pvat Sirkan veistämiä, samoin kuin lukuisat pajusta tehdyt esineet ulkona.
Viidestä kymmenestä ikävuodesta lähtien ikä on alkanut painaa vuoden 2003 Liikasta. Raimolla on reuma, tekonivelet kummassakin polvessa. Oikea polvi rassaa erityisesti. Vuonna 1999 hän kävi professori Väätäisen vastaanotolla ja siltä istumalta hän joutui eläkkeelle poraushommista. Kangasalan kuntouttamiskursseja Raimo kehuu hyviksi. Tosin vesijumppa oli tosi kovaa hommaa. Ryhmälle sanottiinkin heidän lähtiessään ?Pankaa paperit vetämään ja tulkaa mahdollisimman pian takaisin.?
Jos Raimo saisi vaihtaa elämäänsä uudelleen, hän haluaisi elää 19-vuotiaana vähän riehakkaammin ja romuaisi mielellään uudelleen ympäri kylää!
Urheilu, sosiaali- ja koululautakunnat sekä kalastus ovat olleet Raimon harrastuksia. Keltainen pörssi on innostava lehti. Aktiivinen hän on vielä nykyäänkin emäntänsä Sirkan kanssa huutokauppa-innostuksessa. Nämäkin tuolit ja pöytä on viime viikolla huudettu huutokaupasta. Hiustenkuivaajia on huudettu jo laatikollinen. Huutokaupoista tarttuu aina jotain mukaan.
Yleensä torpan pelloille ei ole jatkajaa, ei pojista ole enää metsureiksi eikä maanviljelijöiksi. Raskaita kokemuksia ovat erityisesti EU:n säädökset ”mitä saa tiloilla tehdä tai olla tekemättä”. Jos pitäisi yhtä lehmää, niin tappolupa pitäisi anoa aina Brysselistä asti, totesi Raimo leikkisästi.
Emännän Sirkan mielestä Raimo sanoo, missä lusikka seisoo. Raimo kun on aina suorapuheinen, ei kiertele eikä kaartele. Kaksinaamaisuutta Raimo ei kestä, ”edessä sanotaan yhtä ja kun selkänsä kääntää, sanotaan toista.” Yhtä on Sirkan kanssa pidetty jo nelisenkymmentä vuotta.
Tytär Annamari on tullut isäänsä – suorasukainen. Poika Sami taas muistuttaa enemmän äitiä, ja on lempeämpi luonteeltaan kuin Annamari.
Ennen kyläiltiin paljonkin, nykyisin ei enää niin paljon, kertoo Raimo.”Ikä on tullut esteeksi.” Serkut kävivät usein Rantalassa, jopa sokerijuurikasta harventamassa.
Parasta aikaa on silloin kun terve ja työkykyinen. Lapsiltaan Raimo toivoo, että pitäisivät Rantalan-tilan suvun hallussa. Elämänohjeeksi Raimo esittää kaikille nuorille sen, että nykyisin liitossa on aina oltava avioehto. Liikasten sukuseura ry onnittelee vuoden 2003 Liikasta ja toivottaa hänelle terveyttä, voimia ja antoisia elinpäiviä perheensä ja ystäviensä parissa Rantalassa Harjumaassa.
Raimo on Kangasniemen Liikasia. Hänen sukujohtonsa on seuraava.
1. sukupolvi
Liikanen Paavo, s. 11.11.1620 Kangasniemi (sp oletus), k. 1680 Kangasniemi (kp oletus) . Rakuuna.
2. sukupolvi
Liikanen Heikki s. 10.10.1640 Kangasniemi (sp oletus), k. 10.10.1699 Kangasniemi (kp oletus) Sotilas
3. sukupolvi
Liikanen Pekka (Peter, Pehr) s. 02.02.1680 Kangasniemi (sp oletus), k. 17.05.1761 Mikkelin mlk (kp oletus) Talollinen.
Puoliso: Sigfridsdottir, Maria, s. 01.01.1687, k. 03.06.1752 Harjujärvi
4. sukupolvi
Liikanen Heikki s. 01.01.1718 (sp oletus), k. 01.01. 1799 (kp oletus)
Puoliso: Hokkanen Helena s. 10.10.1720, k. 10.10.1789 (sp, kp oletus)
5. sukupolvi
Liikanen Juho (Johan) s. 01.01.1756 Mikkelin mlk (sp oletus), k. 09.02.1801 Mikkelin mlk. Torppari.
Puoliso: Laurikainen Maria, Mikkelin mlk
6. sukupolvi
Liikanen Mikko s. 01.10. 1796 Mikkelin mlk, k. 18.01.1883 Mikkelin mlk. Maanviljelijä Rantalan tilan isäntä.
Puoliso: Himottu Eeva, s. 11.11.1790 Kangasniemi, k. 17.04.1854
7. sukupolvi
Liikanen Mikko s. 20.03.1821 Mikkelin mlk, k. 26.03.1892 Mikkelin mlk. Maanviljelijä Rantalan tilan isäntä.
Puoliso: Hurskainen Maija Stina s. 1817, k. 04.02.1893
8. sukupolvi
Liikanen David s. 10.01.1847 Mikkelin mlk, k. 07.07.1927 Mikkelin mlk. Maanviljelijä Rantalan tilan isäntä.
9. sukupolvi
Liikanen David Johan s. 28.05.1880, k. 16.03.1934 Maanviljelijä Rantalan tilan isäntä.
Puoliso: Pajunen, Hilma Maria s. 12.05.1882 Mikkelin mlk
10. sukupolvi
Liikanen, Otto Rikhard s. 05.12.1907 Mikkelin mlk, k. 17.02.1963 Mikkelin mlk. Maanviljelijä Rantalan tilan isäntä.
Puoliso: Romo Ida s. 22.03.1915 Luusniemi
11. sukupolvi
Liikanen, Raimo Ensio s. 02.01.1938 Mikkeli. Maanviljelijä, Rantalan tilan isäntä.
Puoliso: Halinen, Sirkka Marja-Liisa s. 03.04.1940 Mikkeli, Emäntä.
Lapset: 12. sukupolvi
1) Sami Petri s. 07.01.1967 Mikkelin mlk. Yhdyskuntainsinööri. Maanviljelysyrittäjä Rantalan tilalla.
Ent.puoliso: Marjut Hiirola (Oton äiti),
13. sukupolvi
Lapset: Otto Rikhard s. 26.02.1996 Mikkeli
2) Annamari s. 25.10.1968 Mikkelin mlk. Palvelusuunnittelija (Engel)
Lähteet:
Sirkka-Liisa Kuusisto & Pirkko Liikanen 2003: Raimo, Sirkka ja Ida Liikasen haastattelu Rantalassa 7.6.2003
Pirkko Liikanen 2003. Valokuvat