Muistan lapsuudestani, että punatulkkuja näkyi talvisin pihapiirissä suurina parvina. Nyt niitä ei enää näy. Muutkin ovat huomanneet tämän saman. Punatulkun voimme nähdä vain joulukortissa. Tänä keväänä on omenapuuni alla kuitenkin vieraillut yksi punatulkku. Ympäröivän viserryksen ja liverryksen keskeltä kuuluu hiljainen matala huilumainen ääni, kun se toivottaa hyvän huomenen. Tämä on toistunut joka aamu klo 5–6 aikaan. Naaraita ei ole näkynyt, joten oletan, että ne ovat pesäpuuhissa läheisissä kuusissa.
Takapihallani on käynnissä jokakeväinen pesän katselmus. Yksi pönttö on ylitse muiden. Siitä kisailevat talitintti, peipponen ja sinitiainen. Tänä vuonna tuon ”Vankilaksi” nimeämäni linnunpöntön vuokrasi sinitiaispariskunta. Ostin pöntön muutama vuosi sitten arkistomatkalla Mikkelissä paikallisesta vankilakaupasta. Halusin erottaa sen muista pöntöistäni, ja aloin kutsua sitä vankilaksi. Nimestään huolimatta se on ollut joka kevät ykköskoti jollekin pikkulinnulle. Valitettavasti parina vuonna tikka on varastanut sieltä poikasen tai pari.
Kasvimaalla puuhaillessani kaveriksi tulee punarinta. Se on utelias ja haluaa ehkä laskea madot kanssani. Se istuu lähelläni, ja jos en huomaa sitä, se kutsuu minua. Juttelen sille niitä näitä, ennen kuin se lentää pois tullakseen taas hetken päästä takaisin.
En voi olla mainitsematta vielä yhtä lintusuosikeistani, nimittäin korppia, joka pari vuotta sitten asettui lähimetsäämme. Tänä keväänä olen nähnyt sen kuljettavan suuria oksia. Uskon sen rakentavan puolisonsa kanssa vankkaa pesää tuleville poikasille. Tämä musta iso lintu on kuin taivaan valtias, kun se ääntelee lentäessään pihamme yli.
Jutellessani ystäväni kanssa 6.5. näistä lintumaailmani huomioista katsoin sattumalta taivaalle. Näinkö oikein, vielä epäilin. Sitten tuli toinen, kolmas ja neljäskin – – pääskysestä ei päivääkään.
Niin- , mihin on punatulkut pihapiiristä hävinneet se on huolettanut täällä Luusniemelläkin? Samoin hömötiainen, vain yksi oli talviruokinnassa mukana.
Mielestäni kannattaa jatkaa lintujen talviruokintaa. Ehkä ne pihamme pienet ilopillerit saapuvat takaisin. Olen myös kuullut, että olisi hyvä jatkaa ruokintaa keväällä. Kun poikaset ovat kuoriutuneet, emolinnut syövät lintulaudalta ja poikaset saavat enemmän hyönteisiä. Tästä hyötyvät molemmat.
Meiltä täältä hävisi vuosia sitten varpuset. Nyt niitä on tullut takaisin. Katupojat, kuten niitä kutsun, ovat lisääntyneet ja toivottavasti pesivät vielä jatkossakin tässä lähistöllä.
Tarkkaillaan ympäristöämme kesää odotellessa. Anne