Vuoden Liikanen 1995: Käsityönopettaja Anna-Liisa Liikanen

s. 15.10.1917 Jaala (Haastattelu 30.4.2000)

Anna-Liisa Liikanen on valmistunut kansakoulunopettajaksi (Heinolan seminaari 1941) ja käsityönopettajaksi (Helsingin käsityönopettajaopisto 1946-48) – Toiminut kansakoulunopettajana viisi vuotta Sippolassa , Jaalassa ja Kärkölässä. Sen jälkeen tekstiilityönopettajana Orimattilassa (30 vuotta). Jäänyt eläkkeelle.

Sukuseuran vuoden 2000 vuosikokous valitsi Anna-Liisan seuran kunniajäseneksi numero 2.

30.4.2000 Anna-Liisa asuu talven Orimattilassa (Lemmentie 4-6 A 4, 16300 Orimattila, puh. 03-7771203) ja kesän Jaalassa kotitalossaan ( Jaalantie 125, 47710 Jaala, puh. 05-34 108)

Tausta

Jaalan kirkonkylä sijaitsee Pyhäjärven pohjoispuolella. ”Jaalas on jalo elämä, niitty alla, pelto yllä, kalavedet kahlen puolen, kirkko keskel kylää” (Aaltonen et al. 1980, 9)

Anna-Liisan syntymän aikoihin ”kylässä oli Lemminkäisten lasten mukaan herrasväkeä, johon kuuluivat pappilan väet, postirouva, kätilörouva, opettajat ja kauppiaat. Herrasväen erotti siitä, että rouvilla ja ryökinöillä oli hattu päässä. Muilla oli huivi tiukasti solmittu leuan alle. Talollisilla oli lehmiä, hevosia , sikoja, lampaita ja kanoja. Kaupasta ostettiin lähinnä lamppuöljyä, kahvia ja sokeria.” (emt. 1980, 8)

Anna-Liisa syntyi kauppiasperheeseen. Kauppiastalo oli rakennettu 1886. Anna-Liisan isä oli kauppias Antti Liikanen (s.01.02.1887 Jaala, k. 16.01.1923 Jaala) ja äiti Helmi Josefina o.s. Salander (s. 17.02.1889 Nurmijärvi, k. 06.10.1961 Lahti). Heille syntyi neljä lasta, joista kaksi kuoli aivan pienenä ja ainoastaan Laura (s. 05-07.1013 Jaala, k. 16.09.1991 Orimattila) ja Anna-Liisa elivät aikuisiksi.

Kuvassa Anna-Liisan isä Antti Liikanen s. 1.2.1887 Jaala, k. 16.1.1923 Jaala

Anna-Liisan isoisä, isän isä Herman Liikanen (s.29.01.1865 Ristiina, k. 08.02.1929 Jaala) ja isoäiti: isän äiti Eeva-Liisa o.s. Lestberg (s. 15.03.1865 Jaala, k. 15.12.1946 Jaala) olivat Heikkilän kruununpuustellin (sotilasvirkatalon) nykyisin. ns. Liikasenmäen isäntänä ja emäntänä 1.1.1924 saakka.

Kuvassa Anna-Liisan isoisä ja isoäiti Eeva-Liisa o.s. Lestberg perheineen (Liikasenmäki, Jaala) 
Eturivi: Hilja, isoisä: Herman, Hilda, isoäiti Eeva-Liisa os. Lestberg. Takarivi: Jalmari, Iida, Eemeli, Herman ja Alarik. (Anna-Liisa Liikasen valokuva)

Anna-Liisan isän taustaa

Heikkilän kruunun puustelli (sotilasvirkatalo) vuokrattiin v. 1865 Ristiinasta kotoisin olevalle Kustaa Adolf Liikaselle (s. 30.03.1830 Ristiina, k. 10.03.1887 ) ja hänen vaimolleen Karoliinalle ( s. Liukkonen s.10.05.1824 Ristiina, k. 09.02.1896 ) viideksikymmeneksi vuodeksi. Tullessaan Jaalaan Kustaa Adolfilla ja Karolinalle oli mukanaan vanhin tytär Matilda( 16.01.1860 Ristiina) (Tulikouran suvun kantaäiti). Vauva Hermania (s. 29.01.1865 Ristiina, k. 08.02.1929 Jaala) kuljetettin turkin hihassa. Kustaa Adolf Liikasen kuoleman jälkeen (1887) Heikkilän kruununpuustellin vuokraoikeudet siirtyivät hänen pojalleen Herman Liikaselle – Anna-Liisa isoisälle.

Kerrotaan, että kun Herman piti saada naimisiin, niin sen ajan tavan mukaan kaksi puhemiestä ja Herman lähtivät hakemaan Hermanille emäntää Siikavasta. Puolivälissä matkaa – Korvulin mäessä tuli Taavi Lestberg (Eeva-Liisan isä) vastaan. Hän kysäisi, ” Mihinkäs miehet on menossa? Kuultuaan asian, hän ehdotti: ”- Mitäs työ Siikavaan menette, menkää meille ” Lestbergin torppaan”, siel’ on koreita tyttöjä . Puhemies ja Herman kääntyivät ja menivät Lestbergeille, jossa olivat kaksoistyttäret eerika ja Miina ja punaposkinen Eeva-Liisa (s. 15.3.1865). Herman valitsi pienikokoisen ja touhukkaan Eeva-Liisan ja niin tuli Eeva-Liisasta Liikasen mäen ahkera ja tomera emäntä.

Hermanille ja Eeva-Liisalle syntyi kaikkiaan 11 lasta. Anna-Liisan isä Antti oli yksi näistä yhdestätoista lapsesta. Anna-Liisa muistelee, että mummo Eeva-Liisa toi aina tulijaisia (mm. rieskaa ja lämpimäisiä). Vaari Herman ei koskaan tuonut mitään.

Veljien kuolemansa jälkeen Heikkilän isännyys siirtyi Hermanin ja Eeva-Liisan nuorimmalle pojalle Herman Alarik Liikaselle (s. 23.09.1897 Jaala, k. 24.01.1979). Isästäni piti tulla ensin isäntä, koska oli vanhin poika. Hän kävi Ahtialan maamieskoulun sen vuoksi. Elämä voi muuttaa suunnitelmia. Isä meni v. 1913 naimisiin Helmin kanssa ja näin hänestä tuli Malmin perheeseen ”vävy” – ja kauppias. Seuraava isäntä oli Jalmar. Liikaset lunastivat 1930-luvulla vuokratalon. Viimeinen isäntä oli Alarik Liikanen. Alarik Antin veli oli poikamies. Hyvin kätevänä käsistään hän teki mm. reet, huonekalut ym. Alarikin kuoleman (v. 1979) jälkeen perikunta myi tilan päärakennukset ja kaikki muut rakennukset LC-veljille ja pellot naapuriviljelijälle.

Anna-Liisan äidin taustaa

Anna-Liisan äidin, Helmin, suku on Mäntsälästä. Ammatiltaan he olivat sukupolvesta toiseen olleet seppiä ja kauppiaita. Hämäläiset ja länsisuomalaiset olivat nimeltään Petteri Paavon poika, Maija Paavon tytär jne. Heillä ei siis ollut sukunimiä kuten savolaisilla ja karjalaisilla. äidin suvun kantaisä oli Petteri. Petteri meni Hollolasta ruotuväkilaitokseen. Ruotsinkieliset upseerit keksivät sotapojille sukunimiä. Petteri sain nimen Malm. Suku on ollut Mäntsälässä satoja vuosia.

Jussi Malm lähetti nuorimman poikansa Villen Lopen Korvun kartanoon sepän oppiin. Korvon kartanon pojat sanoivat Villelle ”Sinulla on ihan hullu nimi ’Malmi’. Keksitään sulle parempi nimi. Ja he keksivät nimen Salander. äitini on o.s. Salander. Ville meni seppämestari Henrik Wessmanin tyttären Maria I: kanssa naimisiin ja he muuttivat Nurmijärven Klaukkalaan. Siellä heille syntyi Vilhelmiina ja kymmenen vuotta myöhemmin äitini Helmi Josefina. Juho Oskar Malm tuli Mäntsälästä heille sepän oppiin. Juho Oskar oli ihan tohelo seppänä. Hän meni naimisiin Vilhelmiinan kanssa. Juho Oskar ja Vilhelmiina ostivat Hollolasta Lahden kylästä kaupan ja sieltä he muuttivat Jaalaan ja ostivat tämän meidän kaupan vuosisadan vaihteessa.. 

Liike, puoti, meni hyvin. Kun Vilhelmiina oli käymässä Klaukkalassa, hän sanoi, että jonkun lapsista, Vilhelmiinan sisaruksista on lähdettävä heille kauppaan avuksi. Helmi lähti 15-vuotiaana, syntymäpäivänään (17.2) Jaalaan. Jaalassa hän meni naimisiin Antti Liikasen kanssa. Helmi on niin jaalalainen, ettei käynyt usein myöhemmin edes Klaukkalassa.

Lapsuuden ensimmäisiä muistoja

Anna-Liisa syntyi Jaalan kauppiastalossa (rakennettu 1886).

Anna-Liisan äidin sisar Vilhelmiina piti kovasti Sylvia – nimestä. Täti ja äiti ajattelivat, koska on Helvin päivänä syntynyt, vauvan nimeksi tulee Helvi Sylvia. Kummeille ja kaikille sanottiin, että Helvi Sylvia. Isä sanoi, että koska hänelläkin on vain yksi nimi, yksi nimi riittää. Pappi oli jo tullut taloon. Kaikki ristijäistouhut oli meneillään. Isä sanoi äidille, että ”tuus tänne”. Isällä oli paperilappu ja siinä luki ”Anna-Liisa”. ”Mitäs ihmettä”, sanoi äiti, ”mitäs nyt taas keksit?” Kenellekään ei ehditty kertoa. Ristijäisissä isä Antti antoi papille lapun, jossa Anna-Liisa oli kirjoitettu lapsen nimeksi. Kastetilaisuudessa kummit hermostuivat niin, että sylikummi oli pudottaa vauvan, kun vasta papin ristiessä lasta, kuulivat ensimmäisen kerran nimen ”Anna-Liisa” – ”väärä nimi”. Täti Vilhelmiina loukkaantui siitä kovasti, lähti pois huoneesta ja rupesi itkemään. Näin Anna-Liisasta tuli Anna-Liisa. Ehkä se oli parempi, muutoin olisi ollut Helmi ja Helvi.

Venäläiset rakensivat linnakkeita Jaalaan. Besarabiasta – Ukrainasta kotoisin oleva upseeri, insinööriupseeri Bo Zinko asui Anna-Liisan syntymän aikoihin heidän kotitalonsa juhlasalissa. Bo Zinko johti vapaussodan taisteluita valkoisten puolella. Hänellä oli valkoinen ratsu, jota venäläinen sotamies hoiti. Bo Zinkon oli tapana hakea muutaman kuukauden ikäinen Anna-Liisa kehdosta hänen omalle pöydälleen saliin kun hän piirsi karttoja. Laura kurkisteli ovesta saliin jolloin hän sanoi Lauralle ”Mene pois, mene pois.” Äiti Helmi ei pitänyt tästä ollenkaan. Bo Zinko osasi myös katsoa korteista (ts. ennustaa korteista). Täti Vilhelmiinalle hän sanoi samana päivänä useaan kertaan ”Ei tarvitse kehrätä” Sinä päivänä täti kuoli aivoinfraktiin ollessaan lypsämässä lehmiä.. Samana päivänä punaiset valtasivat Jaalan. 

Bo Zinko keräsi omat tavaransa, jotka hän pyysi lähettämään äidilleen Besarabiaan. Rahat hän sijoitti säästöpankkiin. Anna-Liisalle hän määräsi peilin ja oman valokuvan itsestään kiedottuna mustaan silkkinauhaan. ”Nyt lähden taisteluun. Bo Zinkossa on jo 16 kuulanreikää ja nyt kun 17. kuula tulee, hän kuolee.” Ja niin hän lähti venäläisen upseerin puvussa taisteluun. Perimätiedon mukaan valkoinen ampui ja sanoi ”Ryssä mikä ryssä.” Bo Zinko haudattiin Vilhelmiina-tädin haudan toiselle puolelle. Bo Zinkon haudalla lukee ”Kuoli Suomen vapauden puolesta 1918”. Anna-Liisa on hoitanut Bo Zinkon hautaa.

Vilhelmiina-tädin kuoleman jälkeen Juho Oskar Malm lähti pois Jaalasta.

Vapaussodan aikana Anna-Liisan lapsuuden kodin salissa toimi valkoisten esikunta.

Muistoja isästä

(s.01.02.1887 Jaala, k. 16.01.1923 Jaala)

Anna-Liisan isä kuoli 35-vuotiaana Anna-Liisan ollessa vasta viisivuotias. Isä sairasti koko ajan keuhkotautia. Isä oli mukana nuorisoseurassa. Kerran eräässä näytelmässä hänen piti sanoa repliikki ”Olin minä aika pähkähullu kun minä Josefiinan nain.” Helmi Josefiina istui yleisön joukossa ja heitä kumpaakin repliikki nauratti, vaikka isän olisi pitänyt olla aivan vakava.

Isä kävi aina Helsingissä lääkärissä. Lähimmät lääkärit olivat Kuusankoskella. Lääkärikäynneillä hän asui Otto Jalmarin luona Huvilakadulla. Siellä luutnantti Hermanni-sedän kerrotaan antaneen hänelle 10 penniä ”Voit ajaa vossikalla”.

Isän sisar Ida Lyydia Liikanen (s. 29.09.1897 Jaala, k. 30.06.1917 Jaala) sairasti myös keuhkotautia. Hänen loppuaikansa olivat hyvin vaikeita. Anna-Liisan äiti Helmi Josefina kävi valvomassa Idan vuoteen vierellä odottaessaan Anna-Liisaa (s. 15.10.1917). Isä Antti kielsi äitiä menemästä Idan luo, etteivät lapset saisi tartuntaa. Kaikki muut lapset paitsi Anna-Liisa saivat tämän tuberkuloottisen aivokuumeen. Anna-Liisa sai ilmeisesti jo sikiöasteella ’rokotuksen’ (immuniteettisuojan) tuberkuloottista aivokuumetta vastaan äidin välityksellä.

Mummo (isän äiti) toi kerran isälle mansikoita – isähän oli sängyssä koko ajan. Anna-Liisa kysyi äidiltä: ”Enkö saa yhtään mansikoita?” äiti lupasi ja 4-vuotias Anna-Liisa söi mansikat. Isä lepäili viimeisenä kesänä puutarhavajassa, jonne äiti pyysi nelivuotiasta Anna-Liisaa viemään ruokaa ja kahvia.

Muistoja äidistä

(s. 17.02.1889 Nurmijärvi, k. 06.10.1961 Lahti)

Anna-Liisan äiti Helmi Josefina oli hyvin lihava, aina paikalla kotona. Luonteeltaan hän oli iloinen ja hyvällä tuulella. Hän oli koko elämänsä terve. Sairastui ”vanhana” sokeritautiin. Helmi otti vastaan kaikki maalaiskauppaan tulleet vieraat ja kestitsi heitä anteliaasti. Liikaset olivat aina nuukia.

Isä-Antin kuoltua äiti Helmi Josefina joutui Lauran ja Anna-Liisan yksinhuoltajaksi ja yksinään kaupanpitäjäksi. Laura oli kuusi vuotta isän kuoleman jälkeen Liikasten, isovanhempiensa luona. Emil Liikanen (s. 03.08.1892 Jaala, k. 18.06.1928 Jaala), Antti-isän veli opetti Lauraa. Joka päivä käytiin Liikasilla. Lauralla oli siellä oma lehmä.

Joulukirkossa käytiin, mutta pyhänäkin äidin piti olla kaupassa. Hautajaisväki tuli usein Anna-Liisan kotitaloon kahville. äiti hoiti ihmisten asioita – ei ainoastaan kaupassa. Ihmisiä tuli aina Kuusankoskelta saakka. Helmin ollessa 70-vuotias kauppa lopetettiin. Sitä ennen se oli 10 vuotta vuokralla.

Lapsuuden kokemuksia

Anna-Liisa oli viisivuotiaana ensimmäisiä kertoja lasten jumalanpalveluksessa Jaalassa. Ruustinna Julia Holming vei hänet sinne – Anna-Liisan käsi oli ruustinnan kädessä. Joulukirkossa hään kuuli että laulettiin ”Sielu’ enkeli itki..” vaikka laulettiin ”Sielu enkelitkin…”

Laura oli viisi vuotta vanhempi. Laura ei leikkinyt koskaan. Anna-Liisa ja paras ystävä Hilkka Kontunen leikkivät aamusta iltaan. Pidettiin myyjäisiä ja tehtiin nukeille vaatteita. Anna-Liisalla ja Hilkalla oli 15 nukkea. Luettiin Topeliuksen ”Lukemista lapsille” ja ”Maamme-kirjaa”.

Anna-Liisa kävi yhteiskoulun Kouvolassa asuen silloin kauppias Tikkasen perheessä. Hänellä oli ainainen koti-ikävä. Kun hän lähti kotoa kouluun. äiti paistoi aina lettuja – Anna-Liisan lempiherkkuja. Samoin letut odottivat Anna-Liisaa, kun hän tuli koulusta kerran-pari lukukaudessa kotona käymään. Koti-ikävä ei koskaan hellittänyt.

Anna-Liisa olisi halunnut sairaanhoitajaksi, mutta äiti sanoi, ”Menet pyrkimään Heinolan seminaariin. Olet aivan liian hento ja pieni sairaanhoitajaksi”. Ja niin Anna-Liisa valmistui opettajaksi. Hän ehti toimia viisi vuotta kansakoulunopettajana ja 30 vuotta käsityönopettajana Orimattilassa. Koulutyö oli myönteistä. Orimattilassahan arvostetaan käden työtä ja osataankin tehdä vaikka mitä.

Sota-aika 1941 -1942

Heinolan seminaarista valmistumisen aikoihin (1941) Anna-Liisa toimi lottana Jaalassa, Syvärillä ja Pieksämäellä sekä lääkintälottana Savonlinnassa. Pieksämäellä hän avusti kenttäpostin lajittelussa. Yhden kesän hän toimi Syvärillä pataljoonan kanttiinissa. Savonlinnan keskuskoululla oli monta sataa paikkaa.Elisenvaaran pommituksissa kuolleet siviiliasukkaat tuotiin junan vaunuissa Savonlinnan asemalle. Punkaharjun hotelli Finlandiassa oli 100 potilaspaikkaa – leuka- ja kallopotilaita varten. Päivittäin kuoli 40 haavoittunutta. Se oli raskasta aikaa Anna-Liisa on toiminut Lotta-Svärd yhdistyksessä ”Seminaarin lotissa” 1935-luvulta, Sippolan, Jaalan ja Kärkölän paikallisissa osastoissa kunnes kunnes L-S -vyhdistys lopetettiin. Hän on toiminut myös kymmenen vuotta Mannerheimin yhdistyksessä Orimattilassa

Työelämä

Kaikki Orimattilan koulutyökokemukset ovat myönteisiä.

1972-luvulla Orimattilan yläaste ja Ammatillinen päiväjatkokoulu yhdistyivät. Keskikoulun ja lukion opettajat olivat kauhuissaan, minkälaisia oppilaita tulee. 

Kuri ja järjestys se olla pitää. Opettaja Osmo Mattila ei saanut millään kuria oppilaisiinsa. Kerran rehtori Martti Lehtinen ei päässyt heti luokkaansa, kun tunti alkoi, koska puhelin soi sillä hetkellä. Pojat ryntäsivät käytävään ja heittäytyivät toinen toisensa päälle. Kun he kuulivat rehtorin tulevan, ”Janne tulee”, he hyppäsivät omiin luokkiinsa. Kun rehtori tuli paikalle, alimmaisena oli Osmo-opettaja.

”Järjestys kaikessa kun kananpoikia piiskas” (Lemin lukkari)

Anna-Liisan mielestä opettaja ei voi olla oppilaiden kaveri. Oriveden rovasti Paavo Muinosen mukaan ”Pitää olla arvokkuutta ja tyyliä kirkkoa kohtaan” niin myös opettajia kohtaan. Tarja Halonen ei voi presidenttinä sanoa ”Ollaan sitten kavereita!”.

Harrastukset

Anna-Liisan sydäntä lähellä ovat käsityöt, posliininmaalaus, puutarhanhoito ja sukututkimus. Anna-Liisa osallistuu kerran kuukaudessa eläkkeellä olevien opettajien yhteiseen tapaamiseen. Tärkeitä arvoja Anna-Liisan elämässä ovat suomalaisuus ja isänmaallisuus.

Nyt yli 80 -vuotiaana Anna-Liisa on virkeä ja sosiaalisesti aktiivinen. Hän on suhteellisen terve vaikka sairastaakin B 12 -vitamiinin puutostautia (anemia perniciosa) kuten Laura-siskokin. Hänellä on myös sepelvaltimotauti. Anna-Liisa asuu yksin Jaalan ja Orimattilan kodeissaan.

Anna-Liisan ruokareseptejä

(30.4.2000 – 82 v.)

Lounas/päivällinen

Lempeänmakuinen kaalikeitto (+pikkupiirakoita)

Suikalepaisti, keitetyt perunat, salaatti, vihannekset (herneitä, porkkanoita) + (sämpylöitä)

Kirsikkakiisseli + kermamaito

Kahvi

Suklaasydän

Mureat piparkakut

Lempeänmakuinen kaalikeitto

8 dl vettä, 1 tl suolaa, 1 kukkakaali tai 3-4 parsakaalia, 1 sipuli, 2 porkkanaa, 1-2 valkosipulinkynttä puserrettuna, 1 rasia sulatejuustoa, 150-200 g keittokinkkua, hienonnettua persiljaa tai ruohosipulia,

1) Leikkaa kaali ohuiksi viipaleiksi. 2) Hienonna sipuli ja leikkaa porkkanat viipaleiksi. 3) Keitä kasviksia suolalla maustetussa vedessä n. 10 min. 4) Lisää joukkoon puserretut valkosipulinkynnet ja sulatejuusto. Anna kiehua vielä 5 min. 5) Lisää kuutioitu tai suikaloitu kinkku. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. 6) Ripottele tarjolle tuotaessa keiton pinnalle runsaasti silputtua persiljaa tai ruohosipulia.

Sämpylät

½ l juuston heraa lämmitetään käden lämpöiseksi, 1 paketti hiivaa, kauraryyniä tai neljän viljan ryyniä

Annetaan nousta leivinliinan alla. Alustetaan. Lisätään suola siirappi, fenkoli, hiivaleipäjauhoja, öljyä, margariinia tai voisulaa. Nostatetaan, pyöritellään pyöreitä sämpylöitä, jotka voidellaan maidolla. Paistetaan 200 asteessa noin 6-7 minuuttia.

Suikalepaisti

200 g marinoituja kinkkusuikaleita (voissa tai öljyssä kevyesti freesattuja) pannaan pannulle vähän kerrallaan – pannu huuhdellaan välillä jne., 1 sipuli, lipstikkaa mausteeksi

Pannaan uunipataan, myös huuhdevedet niin että liha peittyy . Uuniin ensin 175 -150-120 asteeseen. Haudutetaan uunissa noin 1 ½ t . Kun kypsää lorautetaan kermaa ja ripotellaan persiljaa päälle. Paistin lisänä keitettyjä perunoita ja vihanneksia (markan herneitä ja porkkanoita)

Salaatti

Lehtisalaatti, ananas-murskaa, ½ omenaa, 2 tomaattia, ½ kurkkua

Kastike: perinteinen salaattikastike (felix) ja ananasliemi

Kirsikkakiisseli

Kiehuvaan veteen lisätään kirsikoita ja sokeria. Liemi suurustetaan perunajauholla. Tarjotaan kermamaidon kanssa.

Suklaasydän

100 g taloussuklaata, 100 g margariinia tai voita, 1 dl sokeria, 3 kananmunaa, 1 ½ dl vehnäjauhoja, 1 tl leivinjauhoa, 1 tl vanilliinisokeria

Kostutus: omenamehua

Sulata suklaa mikroaaltouunissa tai vesihauteessa. Lisää siihen rasva ja sekoita tasaiseksi. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Lisää haaleaksi jäähtyneeseen suklaaseokseen munavaahto sekä keskenään sekoitetut kuivat aineet. Kaada seos kevyesti voideltuun ja korppujauhetettuun pyöreään tai sydänvuokaan. Kypsennä uunissa 170 asteeseen n. 35 min. Halkaise jäähtynyt kakku ja kostuta halutessasi. Pane pohjalevyn päälle hedelmäsose ja mahdollisesti paksua kermaa rahka kermavaahtoa. Nosta toinen levy täytteen päälle. Sulata suklaa ja levitä se veitsellä tai lastalla tasaiseksi kuoreksi kakun pinnalle. Koristele pinta ennen suklaan kuivumista.

Mureat piparkakut

3 munaa, 3 dl sokeria, 1 dl fariinia, 1 dl siirappia, 400 g rasvaa (voi olla myös öljyä), 3 tl kardemummaa, 1 tl kanelia, 1 tl neilikkaa, 1 tl inkivääriä, ½ tl maustepippuria ja pomeranssinkuorta, n. 9 dl vehnäjauhoa (1 osa hiivaleipäjauhoja), 3 dl perunajauhoja, 3 dl soodaa

1) Munat ja sokeri vaahdotetaan. 2) Lisätään mausteet, jauhot ja sooda sekoitetaan keskenään ja lisätään taikinaan. 3) Muokataan notkeaksi. 4) Paistetaan 225 asteessa

Taikina tehdään edellisenä iltana ennen paistamista.

Kantaisästä Anna-Liisaan

Anna-Liisa edustaa Ristiinan Liikasten sukuhaaran yhdettätoista sukupolvea seuraavasti:

Ristiinan Liikasten kantaisästä Anna-Liisa Liikaseen

1. sukupolvi

Antti Liikanen, s. 08.08.1625 Ristiina (sp. oletus)

2. sukupolvi

Mikko Liikanen, s. 08.08.1650 Ristiina (sp oletus)

3. sukupolvi

Talollinen Anders (Antti) Liikanen s. 08.08.1675 Ristiina, k. 09.09.1740 Ristiina 

5/5 lapsesta – 4. sukupolvi

Talollisen poika, torppari Jaakko (Jakob) Liikanen s. 10.10.1700 Ristiina, k. 10.10.1746, Brahenlinna, Linnamäki, 1. puoliso Susanna Särkkä, 2. puoliso Kaisa Huusko 

2/2 lapsesta – 5. sukupolvi 

Haudankaivaja, torppari Juho (Johan) Liikanen s. 23.06.1736 Ristiina, 1. puoliso: Anna o.s. Mahlberg, s. 29.12.1734 Ristiina, k. 14.05.1765 Ristiina, 2. puoliso: Marketta (Margareta) o.s. Vitikainen s. 01.01.1742

8/8 kaikista lapsista, 5/5 toisesta avioliitosta – 6. sukupolvi

Haudankaivaja, torppari Kaappo (Gabriel ) Liikanen s. 1779 Ristiina, k. 02.09.1835 Ristiina, Puoliso Anna o.s. Laasonen s. 1782, k. 01.09.1859 Ristiina

1/4 lapsesta – 7. sukupolvi

Haudankaivaja Otto Vilhelm Liikanen s. 17.06.1801 Ristiina, Puoliso Leena o.s. Hänninen Kudontataidon opettajatar , s. 02.06.1800 Kangasniemi

1/6 lapsesta – 8. sukupolvi

Sot.virkatalon vuokraaja Kustaa Adolf Liikanen, s.30.03.1830 Ristiina, k.10.03.1887 Jaala, Puoliso Karoliina o.s. Liukkonen s. 10.05.1824, k. Jaala

2/2 lapsesta – 9. sukupolvi

Sot.virkatalo Heikkilän vuokraaja Herman Liikanen s. 29.01.1865 Ristiina, k. 08.02.1929 Jaala, Puoliso: Eeva-Liisa o.s. Lestberg, s. 15.03.1865 Jaala, k. 15.12.1946 Jaala

1/11 lapsesta – 10. sukupolvi

Kauppias Antti Liikanen s. 01.02.1887 Jaala, k. 16.01.1923, Puoliso: Helmi Josefina o.s. Salander, s. 17.02.1889, k. 06.10.1961 Lahti

2/4 lapsesta – 11. sukupolviKäsityönopettaja Anna-Liisa Liikanen, s. 15.10.1917 Jaala

Lähteet

Anna-Liisa Liikasen haastattelu 30.4.2000 (video, äänite + valokuvat/Helena Allahwerdi)

Aaltonen, S., Nuolivaara, E., Tuura, K. & Rytkönen, J. (toim.) 1980 Lemminkäisen lapset. Kuvakertomus isoäidin ajalta. Helsinki: Tammi. (Teos kertoo Anna-Liisan Jaalan naapurin Lemminkäisen lasten leikeistä)

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *