Valinnoista
Vuoden Liikasia on valittu jo vuodesta 1993. Valinnan suorittaa hallitus ja nimi on julkistettu sukukokouksessa. Valintakriteerit ovat muuttuneet vuosien myötä. Aluksi valinta tehtiin jäsenten piiristä, mutta hallituksen jäsentä ei valittu. Myöhemmin jo kelpasi hallituksen jäsenkin tämän kunniakkaan arvonimen saajaksi ja nyt kuka tahansa Liikanen voi tulla vuoden Liikaseksi. Ehtona on, että asianomainen on tehnyt jotakin positiivista sukuseurassa ja/tai sukuseuran ulkopuolella ja on näin edustanut hyvin Liikasia. Sukuhaarat ovat luonnollisesti tasa-arvoisia. Valintaa helpottaisi, jos hallitus saisi hyviä ehdotuksia.
Viime kesänä yhden henkilön valinta oli vaikeaa ja siksi hallitus päätyi kahteen Vuoden Liikaseen, Kauko ja Keijo Liikaseen. He tekevät yhdessä töitä yrityksessä, joka on tunnettu tuotteistaan myös muualla maailmassa. He saivat tämän arvonimen tunnustuksena saavutuksista yrittäjinä vaativalla erikoisalalla. Kävin tapaamassa veljeksiä työpaikallaan Helsingin Herttoniemessä Kirvesmiehenkadulla, missä he ovat toimineet vuodesta 2001. Kun sukuseura vieraili yrityksessä 23.11.2000, paikkana oli silloin Vääksyntie 4 Vallilassa ja tästä paikallistapahtumasta oli uutinen Liikaslinkissä 2/2000.
Yrityksestä
Puhelinluettelosta yrityksen numero löytyi nimellä Liikanen Musical Instruments Ky ja kun soitin, Kauko vastasi, että soitinverstas. Jos Internetistä etsii asioita hakusanalla Liikanen, ensimmäinen linkki Googlella on Liikanen Guitars ja se ohjaa yrityksen englanninkielisille kotisivuille www.liikanenquitars.com, jotka ovat parhaillaan uusittavana. Ehdotin, että kielenä voisi olla myös suomi ja se saattaa toteutua, koska kaikkihan eivät osaa englantia.
Mutta mennäänpä historiaan. Toiminta alkoi Kaukon harrastuksena 1976. Kun toiminta laajeni, hän otti 1986 toiminimen Tmi Kauko Liikanen. Oli mukava harrastaa, kun sai vähentää kulut verotuksessa, muistelee Kauko. Aluksi oli viulukin mukana kuvioissa. Keijo tuli yhtiökumppaniksi 1990 ja silloin toiminimeksi tuli edelleen käytössä oleva Liikanen Musical Instruments Ky. Työntekijöitä on heidän lisäksi iranilainen BabakReza ja saksalainen Uwe Florath. Uwe on ollut heillä jo kauan. Hän tuli Helsingin yliopistosta, kun siellä hänen työ soitonopettajana loppui. Babak oli aluksi Espoon työvoimatoimiston kautta tulleena työllistettynä, mutta nyt hän saa palkan täysin työnantajaltaan. Lisäksi yritys käyttää osapäiväistä myyntimiestä.
Yrityksen toiminta-ajatuksena on kitaroiden ja tarvikkeiden valmistus, teettäminen, maahantuonti ja myynti. Kalliit mallit nylonkielisistä kitaroista valmistetaan itse. Vuodessa valmistuu noin 30 kitaraa. Edullisemmat teetetään ulkomailla alihankintana. Näiden kitaroiden nimenä on Kantare ja niissäkin on hinta-laatusuhde kohdallaan. Käydessäni tehtaalla, sinne oli juuri tullut lähetys Vietnamista ja Romania on toinen maa, missä kitaroita valmistetaan. Yrityksellä on patentti kitaran kannen rakenteeseen ja heillä on muita keksintöjä, joita ei kuitenkaan ole patentoitu. Vientiä on ollut 27 maahan. On siis hyvä, että kotisivujen kieli on englanti. Kun lasketaan tarvike- ja raaka-ainetuonti mukaan, tuontia on 20 maasta. Kysyin, ketkä huippusoittajat käyttävät heidän valmistamia huippukitaroita ja sain kuulla pari nimeä, jotka ovat Suomen huippukitaristeja: AnteroJakoila ja Seppo Siirala. On myös eräs unelma-asiakas, joka ostaa kerralla monta kitaraa ja maksuvaikeuksia ei ole, paljasti Keijo.
Koulutus yrittäjyyteen
Kun utelin Keijon ja Kaukon koulutusta, ajattelin, että heillä on jokin musiikkialan koulutus tai muuta sellaista, mitä kitaran valmistus vaatii. Yllätys oli kuitenkin suuri, kun kävi ilmi, että he ovat kansakoulupohjalta itseoppineita alan ammattilaisia ilman selvää musikaalista perimää. Uwe on ainoa koulutettu musiikkialan työntekijä, soitonopettaja. Kauko on kuitenkin ottanut soittotunteja. Hänellä oli ennen soitinrakentelua työpaikkana Strömberg Oy ja hän oli käynyt siellä konepajakoulun ja lisäksi hän oli valmistunut teknillisestä koulusta teknikoksi. Keijon työuralle ennen omaa yritystä sisältyy 12 vuotta elektroniikkateollisuuden palveluksessa ITT:llä mm työnjohtajana ja sen jälkeen japanilainen Hoyalens 1986-1990, kun hän siellä mm pinnoitti silmälasin linssejä. Pari vuotta meni Australiassakin ja sieltä on kotoisin kielitaito. Soittotaitoaan Keijo kuvaa rämpytykseksi, mutta hän kyllä pystyy virittämään kitaran. Veljekset tekevät töitä sopuisasti Kaukon vastatessa lähinnä valmistuksesta ja Keijo lähinnä kaupallisista asioista.
Televisio-ohjelmia
On muuten harvinainen sattuma, että kun vierailimme 2000 tehtaalla, TV:ssä oli ohjelma, missä Liikanen Musical Instruments oli mukana ja nyt vähän ennen käyntiäni uusi TV-kanava SuomiTV, joka aloittaa lähetykset 18.12., kävi kuvaamassa ohjelmaa Valmistettu Suomessa varten. Kannattaa seurata ohjelmia, ettei pääse lipsahtamaan ohi. Keijo ja Kauko myhäilivät tyytyväisenä, sillä tällaista mainosta he eivät olisi itse pystyneet kustantamaan. On varmaa, että ohjelman jälkeen, yrityksessä tapahtuu myynnin lisäystä.
Tulevaisuus
Puhuttiin myös tulevaisuudesta, koska ikää tulee veljeksillekin. Keijo veti verhoa syrjään ja kertoi, että vuoden alusta aloittaa uusi yritys Kantare Oy, joka ryhtyy vastaamaan toiminnasta pääosin ja tuotenimenä on Kantare. Yritys panostaa erityisesti myyntiin ja sitä varten on alan ammattilaisia. He itse saavat myynnistä provisiomaksut. Kalliiden kitaroiden valmistus jää heille itselleen ja he huolehtivat avainasiakkaille tapahtuvasta myynnistä ja näitä on kolme: Saksassa, Englannissa ja Virossa.
Sukuasiaa
Lopuksi mentiin sitten sukuasioihin. Poikien isä oli Kangasniemen sukuhaaraan kuuluva metsätyömies Viljo Liikanen ja äiti kotiäiti Tyyne o.s. Lahikainen. Koti oli Kangasniemellä Luusniemen kylässä, missä lapsia syntyi perheeseen seitsemän, neljä poikaa ja kolme tyttöä. Keijo syntyi kolmantena 1947 ja Kauko seuraavana 1949. Lapset lähtivät maailmalle ja myöhemmin kotitalo jäi pesän kesäpaikaksi, kunnes se nyt äskettäin myytiin suvun ulkopuolelle. Yksi sisarista, joka oli vanhin lapsista, on kuollut 2004.
Keijo on naimisissa Lea Nuorimaan kanssa ja heillä on kaksi lasta. Tytär Kirsi syntyi 1974 ja hän on naimisissa Pasi Kaarennon kanssa. Heillä on kaksi poikaa ja isoisä paljasti, että kolmas lapsi on tulossa. Kirsi on ammatiltaan tuotantoAD. Poika Ilkka syntyi 1977 ja hän on naimisissa Laura Liikasen o.s. Parviainen kanssa. Heillä ei ole lapsia. Ilkka on lähihoitaja ja hän työskentelee vaimonsa kanssa Pohjois-Helsingin lähimmäistyö Pulmu ry:n palveluksessa. Laura on siellä toiminnanjohtaja, ja Ilkka vastaa kauppapalveluista. Keijo harrastaa keilailua Helsingin mestaruustasolla. Kauko on naimisissa Pirjo Helena Liikasen os. Könönen kanssa, mutta heillä ei ole lapsia. Kaukon harrastuksena on lähinnä työ.
Keijo oli sukuseuran perustamiskokouksessa eli hän on perustajajäsen ja on osallistunut muutamia kertoja sukukokoukseen. Keijo pitää seuraa tarpeellisena taustayhteisönä, joka tutkii ja kerää tietoa. Toimintaa hän seuraa mielellään. Kauko on sitä vastoin passiivisempi eikä ole liittynyt ainakaan vielä edes jäseneksi. Häntä sukuasiat eivät kiinnosta kovin paljon. Lopuksi katsoimme sukutauluja taaksepäin ja totesimme yhdessä, että isäni Otto, Keijo ja Kauko ovat pikkuserkkuja. Ensimmäinen yhteinen esi-isä on Mikko s. 1821. Todettiin myös, että sukutauluissa on puutteita, kun sisarusjoukon jälkikasvun tiedot puuttuvat vielä. Keijo lupasi ottaa asian hoitaakseen, että aukko paikataan.
Babak Reza viimeistelee Kantare-kitaraa 
Asiakas Tatu Varis, Uwe Florath, Kauko ja Keijo 
Keijon polven ja kitaran välissä oma keksintö ”Tukeva”. Kiinnitys kitaraan imukupeilla.
Teksti ja kuvat Harri Liikanen Kirjoitus julkaistu Liikaslinkissä 2/2009.