Tässä sarjassa käydään läpi yhden ristiinalaisperheen integroituminen suomalaiseen kulttuuriin ja sivistykseen, kun sitä luotiin 1800-luvulla perustetun koululaitoksen avulla.
Missä opiskeltiin maaseudulla Mikkelin ympäristökunnissa 1800-luvun puolivälin jälkeen?
Kun Ristiinassa ei ollut kansakoulua ennen vuotta 1868, joutuivat lapset tyytymään vanhempien tai yksityisopettajan, tavallisesti papin/ylioppilaiden, antamaan kotiopetukseen, joka sisälsi lukemisen, kirjoittamisen ja laskennon alkeita eli niitä aineita, joita myös kiertokoulussa opetettiin. Mikkeli sai tosin oman koulun, mutta joutui tyytymään ruotsinkieliseen yksivuotiseen ala-alkeiskouluun (1847-1884) ja muutaman vuoden kuluttua perustettuun ylä-alkeiskouluun. Ruotsinkielinen ala-alkeiskoulu oli yksiluokkainen. Koulu muuttui vähitellen suomenkieliseksi, koska oppilaat eivät osanneet ruotsin kieltä. Mikkelin ala-alkeiskoulussa kävi Ristiinasta 32 oppilasta ja Hirvensalmelta kahdeksan (8) vuosina 1847-1872. Myös Herman Liikanen osallistui Mikkelin ala-alkeiskoulun opetukseen 1849-50.
Heinolan yläalkeiskoulu aloitti toimintansa syksyllä vuonna 1849. Oppilaitoksessa oli neljä luokkaa. Näistä oli ylin luokka jaettu kahteen osastoon, joten koulun suorittaminen kesti viisi vuotta. Tämän jälkeen pääsi jatkamaan opintojaan lukiossa, joista lähin sijaitsi Porvoossa. Heinolan yläalkeiskoulu oli ympäristölleen erittäin tarpeellinen koulupiirin ainoana oppikouluna. Koulu oli alkuaikoina ruotsinkielinen. Vasta vuonna 1866 alettiin opettaa suomeksi maantietoa ja paria vuotta myöhemmin myös historiaa. (Heinolan koulun kirja 1947.)
Heinolan yläalkeiskouluun siirtyi Ristiinasta 10 oppilasta ja Porvoon lukioon kahdeksan oppilasta (1844-1872) ja kuusi oppilasta sekä Jyväskylän lukioon (1862-1872) että Kuopion lukioon (1844-1872). Yläalkeiskoulua käyneiden poikien suhde 1000 asukasta kohden oli 2,9 oppilasta (Mikkeli ympäristöineen). Ylioppilastutkintoa varten opiskelevien suursavolaisten poikien keskuudessa Porvoon lukio oli suosituin koulu ennen Jyväskylän lukion perustamista. (Pato 1972,16-18.) Herman Liikasen veli Karl Liikanen opiskeli Heinolan yläalkeiskoulussa 1861-1865 ja sen jälkeen Porvoon lukiossa (Borgå Gymnasium) 1865-1868, mistä hän sai päästötodistuksen.
Mikkelin Lyseo perustettiin ruotsinkielisenä keskelle supisuomalaista väestöä v. 1872. Mikkeliläiset ja Mikkelin lääniläiset olivat tyytymättömiä oppikouluun aina sen syntymästä lähtien. Alkuun oli vaikeuksia saada oppilaita uuteen kouluun. Erityisesti suomenkieliset oppilaat eivät pystyneet kunnolla seuraamaan vieraskielistä opetusta ja joutuivat keskeyttämään opintonsa. Kiistaa koulun kielestä käytiin kiihkeänä fennomaanien ja svekomaanien välillä. Sanaparreksi muodostuikin sanonta ”Istuu lujassa kuin ruotsin kieli Mikkelin Lyseossa.”
Huolimatta siitä että jokaiselle valtiopäiville lähetettiin anomus Mikkelin lyseon opetuskielen muuttamisesta suomenkieleksi, kesti 30 vuottaa ennen kuin suomi oli koulun virallinen opetuskieli. Tästä johtuen 10 ensimmäisen vuoden aikana oppilaita hakeutui kouluun vähän, oppilaita oli jokaisella luokalla vain noin 10. Kaksikielisyyden alussa ruotsinkielisiä oli enemmistö Mikkelin lyseossa, mutta melko varmasti kaikki osasivat suomea. Suomenkielisten vanhempien halu lähettää lapsiaan lyseoon kasvoi kuitenkin vuosi vuodelta- (Mikkelin Lyseo 1872-1922, 73.)
Koulujärjestyksen 29 § sääsi, että ”jos ei oppilas kahdessa vuodessa yksivuotisella ja kolmessa vuodessa kaksivuotisella luokalla ole niin hyvin edistynyt, että hänet voidaan menestyksellisesti siirtää seuraavalle luokalle, olkoon hän velvollinen oppilaitoksesta lähtemään. ” Tästä johtui, että luokalle jätettiin usein, luokalle jäämisiä seurasi runsaasti koulusta eroamisia. Koulu erotti heikot oppilaat jo heti ensimmäisestä luokasta lähtien. Kymmenvuotiskautena 1872-1881 erosi Mikkelin Lyseon ensimmäiseltä luokalta 29 oppilasta 11 prosenttia koko siihenastisesta oppilasmäärästä.
Oppilaiden karsinta jatkui tiukkana seuraavina kouluvuosina läpi koulun jopa seitsemänteen luokkaan saakka. Erikoisen vaarallisia olivat kuitenkin alaluokat. Yli puolet luokan oppilaista karsittiin lukuvuonna 1878-1882.. Alimmasta neljänteen luokkaan asti erosi koulun ensimmäisen vuosikymmenen aikana 97 oppilasta ja vastaavana aikana jätti koulun käyntinsä kesken lähes 70 prosenttia koko oppilasmäärästä.
Mikkelin lyseon tavoitteena oli, ettei ylioppilaskirjoituksissa reputa yksikään oppilas. Mikkelin lyseon ylioppilastuotanto pysyi vuosikymmeniä erittäin vähäisenä. Muutamina vuosina kirjoitti ylioppilaaksi vain muutama oppilas: 1885 yksi, 1890 kaksi, 1892 ja 1898 kolme, 1882, 1887-1889 ja 1891 neljä oppilasta jne. jatkamaan yliopistoon. Maineensa perusteella koulu menetti paljon oppilaitaan, enemmän kuin muut koulut Suomessa. (Wirilander 1947.)
Ristiinalaisen haudankaivaja Otto Liikasen ja Leena o.s. Hännisen ent. Hemmelinin jälkeläisistä ainoastaan viisi pääsi opiskelemaan Mikkelin Lyseoon, hekin huonolla menestyksellä. Maria Holmbergin pojista Otto ja nuorin pojista Knut aloittivat opintonsa Mikkelin Lyseossa. Otto erosi käytyään kolme vuotta lukion II:lta luokalta 1877. Knut taas käytyään kaksi vuotta lukiota erosi koulusta II:lta luokalta vuonna 1878 (Mikkelin lyseo 1872-1947, 287, 452.) Heidän serkuistaan Hjalmar Liikanen (vanhemmat vuokraaja Otto Liikanen ja Emma o.s. Bergström) kävi myös Mikkelin lukiota kaikkiaan viisi vuotta 1887-1892 eroten Mikkelin lukion III:lta luokalta, Alarik Liikanen ( vanhemmat maanviljelijä Kaarlo Liikanen ja Ilma Hagelberg) opiskeli lukiossa viisi vuotta (1898-1903) ja erosi erosi III:lta luokalta. Olli Liikanen (vanhemmat vuokraaja Otto Liikanen ja Emmi Bergström) opiskeli lukiossa kymmenen vuotta (1901-1911), erosi lukion VII :lta, miltä sai päästötodistuksen osallistumatta kuitenkaan ylioppilaskirjoituksiin. (Mikkelin lyseo 1872-1947, 363 ja Mikkelin Lyseo 1872-1972, 42.)
Kaikki Liikasten lukiolaiset sijoittuivat siihen suomenkielisten poikien ryhmään, joka jätettiin usein luokalleen ja lopulta he joutuivat eroamaan heikon koulumenestyksen vuoksi. Kuitenkin näistä Liikasten pojista kaksi suoritti ylioppilastutkinnon muualla kuin Mikkelissä: Knut Holmberg Kuopion lyseossa vuonna 1885 ja Alarik Liikanen Helsingin suomalaisessa yhteiskoulussa vuonna 1908. Kummatkin jatkoivat opintoja ylioppilaina: Knut Suomen keisarillisen Aleksanterin yliopiston teologisessa tiedekunnassa ja Alarik lainopilliseen tiedekunnassa.
Ensimmäisten vuosien aikana Mikkelin lyseosta päätyi opiskelemaan Suomen keisarillisen Aleksanterin yliopistoon Hirvensalmenlta ainoastaan kaksi ylioppilasta: talollisen poika Antti Filemon Puukko, professori ja kauppiaan poika Erkki Savolainen, Korkeimman oikeuden tuomari.(Mikkelin Lyseo 1872-1922, 238-239, 274)
Hirvensalmen Lahnaniemen kansakoulu perustetaan vasta vuonna 1891
1800-luvulle tultaessa kirkko oli ottanut kontolleen kansansivistystyön, mutta opetus kesti lyhyen aikaa ja opetuskirjojen virkaa toimittivat lähinnä uskonnolliset opinkappaleet kuten Raamattu, Katekismus ja virsikirja. Lukkarinkoulut ja kiertokoulut keskittyivät kristinopin ja lukutaidon alkeisiin. Lukutaitoa painotettiin eikä kirjoitustaitoa pidetty vielä 1800-luvun alussakaan kansansivistyksen osana.
Keisari Aleksanteri II :n hallituskaudella yhteiskunnallisesti merkittäviä muutoksia olivat mm. maallisen hallinnon ja kansaopetuksen erottaminen kirkon hallinnosta ja kunnille annetun kansakouluasetuksen velvoitteisiin perustuvan kansansivistystoiminnan järjestäminen kaikille kansalaisille.
Kansakouluja alettiin perustaa vuoden 11.6.1866 kansakouluasetuksen myötä. Asetuksen mukaan kaupungit velvoitettiin perustamaan kansakouluja, mutta maaseudulla kunta sai päättää. 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alkupuolella kansakoulujen rinnalla toimivat kiertokoulut. Etelä-Savon ensimmäinen kansakoulu perustettiin jo ennen kansakouluasetusta Hirvensalmen Apajalahdelle vuonna 1863. Savon yksityiset kansakoulut syntyivät paikkakuntalaisten omien vaikuttajien toimesta. Yksityinen Hirvensalmen Björnilän koulu perustettiin talollinen Kustaa Ruhasen ehdotuksesta (1879).
Oppilaiden tuli jo kansakoulun aloittaessaan osata lukea sekä hallita kristinopin, kirjoittamisen ja laskennan alkeet. Opit oli mahdollista saada kotona omilta vanhemmilta tai holhoojilta, seurakunnan kierto-, lukkarin- tai pyhäkouluissa tai kansakouluihin valmistavissa pientenlastenkouluissa, mutta tulokset jäivät kauas tavoitteista.
Osa hirvensalmelaisista halusi perustaa Hirvensalmen eteläpuolelle oman koulupiirin, johon kuuluisivat kylät Lahnaniemi, Lelkola, Monikkala ja Merrasmäki. Kuntakokouksen osanottajista osa kannatti ehdotusta ja osa ei. (Hirvensalmen kuntakokouksen pöytäkirja 23.4.1888.) Lahnaniemen kansakoulun johtokunnan kokoukseen 29.7.1889 osallistuivat Karl ja Ilma Liikanen. Kokouksessa keskusteltiin opettajan palkasta ja koulun sijaintipaikasta. Päätettiin sijoittaa uusi koulu lautamies Antti Puukko vainaan lesken taloon Lahnaniemelle kunnes oma koulurakennus olisi rakennettu. Karl Liikanen määrättiin Hirvensalmen kuntakokouksessa Lahnaniemen kansakoulun johtokunnan jäseneksi ja myös hänen vaimonsa Ilma Liikanen jäseneksi. (Lahnaniemen kansakoulun arkisto, johtokunnan pöytäkirja 1889)
Tämän jälkeen alkoivat jatkuvat riidat kansakoulun väliaikaisesta sijainnista, opettajan palkasta, rakennettavan uuden koulurakennuksen paikasta, palkkioista ja rakentamisesta. Hirvensalmen kuntakokous hylkää Lahnaniemen kansakoulun johtokunnan jo hyväksymän paikan koulun väliaikaisiksi tiloiksi ja määrää johtokunnan tekemään sopimuksen Salomon Gyntherin kanssa kansakoulun väliaikaisesta paikasta. Tällöin Karl Liikanen valittaa riita-asiasta Mikkelin läänin kuvernöörille. Hirvensalmen kuntakokouksessa 12.3.1891 esitellään Liikasen valitus. Kokouksessa äänet jakaantuivat kolmen ryhmään 1) puolusti Liikasen valitusta (139 ääntä), 2) kuvernööri ratkaiskoon riidan (109 ääntä) ja 3) Monikkalan kylän ehdotus koulurakennuksen paikaksi Hintikan puustellin ja Pesun talojen pihoille (113 ääntä)
Kuntakokouksissa riidellään edelleen voimakkaasti mm. Björnilän, Kallionniemen ja Lahnaniemen koulupiirien jaosta, Lahnaniemen kansakoulun perustarvikkeista, opettajan palkasta sekä siitä, mistä saadaan vuokrattua opettajan lehmälle kesälaidun jne. Nyt joudutaan riitauttamaan juttu Keisarillisen Suomen senaatin kirkollisasiain toimikunnassa 3.5.1890 ja 31.1.1891. Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen allekirjoituksella hyväksytään apulisä varsinaiselle kansakoululle. (Hirvensalmen kuntakokoukset 26.3.1891, 6..6.1891, 4.7.1891, 10.8.1891 )
Hirvensalmen kunta valittaa kansakoulun tonttimaan kaupasta hra Kuvernöörille. (Hirvensalmen kuntakokoukset 10.8.1891 ja 22.9.1891) Karl Liikanen hakee lainaa koulurakennuksen rakentamiseksi ja saa lainan Valtiokonttorista 19.8.1892. Pidetään myös arpajaisia ja myydään ohraa ym. koulun talouden hyväksi.
Hirvensalmen Lahnaniemen kansakoulun uusi muhkea koulurakennus wihittiin juhlallisesti tarkoitukseensa v. 1892:
Hirvensalmen Lahnaniemen kansakoulun uusi muhkea koulurakennus wihittiin juhlallisesti tarkoitukseensa t.k. 24 p. Juhlan merkkinä liehui suuri lippu rakennuksen katolla ja luokkahuone oli lipuilla ja köynnöksillä tilaisuutta varten koristeltu. Wäkeä kokoontui awarien huoneiden täydeltä. Wirren 127 weisattua, piti maist. E. Clewe tilaisuuteen sowitetun liikuttawan wihkiäispuheen, jonka jälestä wirsi 409 weisattiin.
Hetken loma-ajan perästä teki kansakoulujohtokunnan esimies K. Liikanen laajassa esitelmässään selwää koulu-olojen kehittymisestä maassamme. Kansakoulunopettaja K. Metsäpelto piti onnistuneen esitelmän lapsenkaswatuksesta, jonka jälkeen laulettiin Savolaisten laulu ja Kansalaislaulu sekaäänisesti. Sitten puhui kunnankokouksen esimies A. Tanttu siwistyksen kohoamisesta koulujen kautta. Lopuksi laulettiin Maamme ja weisattiin ylistyswirsi 368.
Warsinaisen juhlaohjelman päätyttyä kokoontui lukuisa joukko koulunystäwiä joiden joukossa muutamia arwokkaita henkilöitä Mikkelistä ja Mäntyharjusta, juhlan
toimeenpanijain kanssa yhteisille päiwällisille edellämainitun hra K. Liikasen luokse, jossa seurustelu kesti myöhään iltaan. (Uusi Suometar 27.11.1892 no 277, 3.)
Koululla on ollut lainakirjasto vuodesta 1894 lähtien. V. 1898 Albert Liikanen myy 34,50 mk:lla Lahnaniemen lainakirjastolle 19 teosta, joiden joukossa on mm. Frödlingin, Järnefeltin, A. Kiven, Pakkalan, Sjöströmin, Turgenjeffin, Reinin teoksia. Tunnetuin elämäkerta oli J.W.Snellmanin elämä, joka oli myydyistä teoksista kallein. (Hirvensalmen kunnan Lahnaniemen kansakoulun kirjaston arkisto 1898 (kuitteja), Mikkelin maakunta-arkisto)
Kunta lakkautti kirjaston 1993. Kouluun etsittiin opettajaa lehti-ilmoituksella.
Liikasia Lahnaniemen kansakoulun johtokunnassa
Lahnaniemen kansakoulun johtokunta aloitti toimintansa v. 1887, samana vuonna kuin Karl Liikanen muutti Hausjärveltä Hirvensalmelle.
Karl Liikanen osallistui kansakoulun johtokunnan työhön jäsenenä ja esimiehenä vv. 1888-1896. Hänen puolisonsa Ilma Liikanen o.s. Hagelberg oli myös kansakoulun johtokunnan jäsen vv. 1888-1893. Ilma Liikanen opetti myös tyttöjen käsitöitä 1890-1892 l. kahden lukuvuoden aikana. Palkkaa hän sai työstää 100 mk/vuosi. Heidän jälkeensä johtokunnassa oli mukana Albert Liikanen, Karlen sisaren Idan poika vv. 1894-1898. Idan puoliso Otto Marttinen oli vuosina 1906-1918 kansakoulun johtokunnassa. Otto Marttisen jälkeen Liikasia edusti kansakoulun johtokunnassa Idan ja Oton tytär, emäntä Rauha Kilkki o.s. Marttinen vuosina 1918-1930.
Karl Liikasen koulun johtokunnan esimiehenä olon aikana köyhimmille oppilaille annettiin ilmaiseksi koulutarpeet ja vapautettiin sisäänkirjoitusmaksuista (500 mk/oppilas). (Lahnaniemen kansakoulun vuosikertomukset 1893-1896). Kun Karl Liikanen jäi pois koulun johtokunnasta, uusi johtokunta alkoi systemaattisesti vähentää köyhimpien oppilaiden avustamista.
Vuoden 1893 Lahnaniemen kansakoulun tilejä ei Hirvensalmen kuntakokous hyväksynyt ja ne palautettiin kansakoulun johtokunnalle. Tästä syntyi pitkään jatkunut riita johtokunnan esimiehen Karl Liikasen ja kuntalaisten välillä. Riita-asiassa valitettiin milloin Mikkelin läänin kuvernöörille, milloin hovioikeudelle, valittajana milloin Hirvensalmen kunta, milloin Karl Liikanen. Luutnantti Herman Liikastakin pyydettiin apuun tässä riita-asiassa. Herman Liikanen kirjoitti 29.11.1894 yksityiskohtaisen selvityksen niistä muistutuksista, jotka tarkastajat olivat esittäneet Lahnaniemen kansakoulun tileistä vuodelta 1893. Hirvensalmen kuntakokous 14.12. 1895 hyväksyi vihdoin Lahnaniemen kansakoulun tilit vuodelta 1893 sen jälkeen kun Karl Liikanen on maksanut kunnalle 242,39 mk, mikä summa oli maksettava ennen 1.3.1896. Lisäksi Karl Liikanen sitoutui maksamaan muurien ym. koulurakennuksen vaillinaisuudesta 80 mk ja samoin Salomon Gyntherille maksettavasta koulun vuokrasta 37,50 mk. (yhteensä 117 ,50 mk. )
Lahnaniemen kansakoulun opettajat
Miesopettajan virka Hirvensalmen Lahnaniemen ylhäisemmässä
sekakansakoulussa julistetaan täten hakukelpoisten haettavaksi ennen ensi toukok. 10 p:ää. Virkaa seuraavat palkkaehdot ovat: valtiolta 800 markkaa (3 683,00 €/v.2021) sekä kunnalta vapaa asunto, polttopuut ja valo, 160 markkaa rahaa (736,60 €/v. 2021) , 3 tynn. rukiita. 2 tynn. ohria, kahden mittatynnyrin ala viljeltyä peltoa, puolet oppilaiden sisäänkirjoitusrahoista ynnä kesälaidun yhdelle lehmille. Virka on vastaan otettava ensi Elokuun 1 p:nä. Hakemuspaperit lähetettäköön allekirjoittaneelle osotteella: Hietasen asema, Savon radalla.
Hirvensalmella, Huhtikuun 7 p. 1891. Karl Liikanen. Kansakoulu-johtokunnan varaesimies. (Uusi Suometar 09.04.1891 no 80, 4.)
Lahnaniemen kansakoulun opettajaksi valittiin Jyväskylän seminaarista v. 1890 valmistunut Kaarlo Metsäpelto, joka suoritti siellä elämäntyönsä aina vuoteen 1929 saakka, jolloin hän erosi täysinpalvelleena ja siirtyi vanhuuden kotiinsa Hietaseen. (Laamanen & Uotinen 1995, 163.)
Koulun apuopettajana toimi Metsäpellon vaimo Martta Metsäpelto. Ilma Liikanen vastasi koulun alkuaikana tyttöjen käsitöistä vv. 1890-1893 ja sai tästä palkkaa 100 mk/lukuvuosi.
Lahnaniemen kansakouluun kuului pienten lasten koulun kaksi osastoa, alempi ja ylempi ja varsinaisen kansakoulun neljä osastoa I, II, III ja IV. Koulu sai valtionavustusta vuodesta 1891 lähtien. Pienten lasten koulu kesti elo- ja syyskuun ennen varsinaisen kansakoulun alkua. Pienten koulussa opetettiin uskontoa, äidinkieltä (tavaamista), laskentoa (alkuvuosina luvut 1-20, myöhemmin luvut 1-100), kirjoitusta (pienet kirjaimet), maantietoa (kotiseutuoppia) ja laulua. Pienten lasten koulussa opetti Martta Metsäpelto. Varsinaisen kansakoulun opetuksesta vastasi johtajaopettaja Kaarlo Metsäpelto.
Varsinaisessa kansakoulussa opiskeltiin uskontoa, äidinkieltä, laskentoa, maantietoa, historiaa, muoto-oppia: pintain ja kappaleiden mittaamista, luonnontieteitä, piirustusta, kaunokirjoitusta, laulua, voimistelua ja käsitöitä. Tietenkin jokaisen oppilaan käytös, huolellisuus ja tarkkaavaisuus arvosteltiin.
Kouluarvosanoja arvioitiin 1800-luvulla numeroilla seuraavasti: 1 ja 2=heikko, 3 ja 4=välttävä, 5 ja 6= tyydyttävä, 7 ja 8= hyvä, 9 ja 10 = kiitettävä.
Koulun alkuaikoina vuosina 1892-1900 oppilaiden vanhemmista 52-67 prosenttia oli ammatiltaan talollisia, kaupunkintalon omistajia tai maakauppiaita. Tilattoman rahvaan ja työväen lapsia oli koulussa vastaavana aikana 26 – 36 prosenttia.
Liikasia Lahnaniemen kansakoulun oppilaina
Ristiinalaisten Otto ja Leena Liikasen lapsista Otto siirtyi asumaan Hirvensalmelle v. 1873, Karl v. 1887, Iida v. 1893 ja Maria v. 1919 perheineen. Otto Liikasen ja Leena o.s. Hännisen lastenlapsista nuorimmat aloittivat koulunkäynnin 6-vuotiaina, vanhin 12-vuotiaana,
Hirvensalmen Lahnaniemen kansakoulussa opiskeli heti koulun alkutaipaleella Iidan lapsista vuonna 1893 Otto Hjalmar Marttinen (s. 1881) ja vuonna 1894 Rauha Helena Marttinen (s. 1888). Samana vuonna 1894 aloittivat opintonsa myös Oton lapsista Edit (s. 1888) ja Olli (s. 1889) sekä Karlin poika Alarik (s. 1888). Näin samana vuonna Lahnaniemen kansakoulussa opiskeli yhdessä neljä serkusta. Vuonna 1897 serkuksiin liittyi vielä Oton ja Emmin poika Emil (s.1890) ja vuonna 1900 tytär Signe (s. 1891). Mistähän johtui, että lapsien huolellisuus ja tarkkaavaisuus jäi vuosittain vain numeroon 8 ja oli joskus vielä tätäkin huonompi.
Hintikan hovin isännän ja emännän Oton ja Leena Liikasen lastenlapsista kaikki jäivät vähintään kerran ellei peräti kaksi tai kolme kertaa luokalleen Lahnaniemen kansakoulussa. Opintie oli heille kaikille varsin ohdakkeinen. Ehtoja ropisi lähes kaikissa aineissa.
Uskonnossa löytyy lasten todistuksissa jopa numerot 3 (jää luokalle) ja 4 (ehdot), maantieteessä oli runsaasti arvosanoja 3 ja 4, äidinkielen kieliopissa 2 ja kirjallisissa harjoituksissa arvosanoja 4, historiassa 2, muoto-opissa ja mittaamisessa 3 ja 4, kaunokirjoituksessa 3. Kaikissa teoreettisissa aineissa esiintyy heikkoja arvosanoja, ainoastaan lukemisessa ei kenelläkään ollut ala-arvoista numeroa. Ehkä koulussa käytetty kieli ei ollut sama kuin kotona puhumaan opittu. Vaikka lapset oppivat lukemaan ja osasivat lukea, he eivät välttämättä ymmärtäneet lukemaansa. Oppiaineiden käsitteistö saattoi olla heille myös vieras.