Tässä sarjassa käydään läpi yhden ristiinalaisperheen integroituminen suomalaiseen kulttuuriin ja sivistykseen, kun sitä luotiin 1800-luvulla perustetun koululaitoksen avulla.
Maria Kustaava Liikasen ja Jakob Holmbergin lapset
Leskiäiti Marian viidestä lapsesta ainoastaan kaksi kävi koulua. Tytöt Laura ja Jakobina oppivat äidiltään ja isoäidiltään Leenalta tekemään käsitöitä ja ompelemaan. Taitaviksi he kehittyivät.
Otto Wilhelm Holmberg (s. 31.3.1861 Iitissä) oli aloittanut opintonsa Mikkelin lyseossa I lk:lla v. 1874 ja eronnut II:lta 1877. (Mikkelin lyseo 1872-1947, 287.) (kolme vuotta)
Knut Fabian Saarenmaa (ent. Holmberg) (s. 1862, aloitti opintonsa Mikkelin lyseossa I lk:lla v. 1876 ja erosi 1878 II:lta ( Mikkelin lyseo 1872-1947, 452.). Knut siirtyi Helsingin suomalaisen alkeisopiston I lk:lle ja erosi VIII lk:lta joulukuussa 1884. Siirtyi sitten kevääksi 1885 VIII lk:lle Kuopion Lyseoon, mistä pääsi ylioppilaaksi 1885. Opiskeli Suomen keisarillisen Aleksanterin yliopiston teologisessa tiedekunnassa 1886-1890. Vihittiin papiksi 1891.
Otto Liikasen ja Emma o.s. Bergströmin lapset
Otto ja Emma Liikasen kuudesta lapsesta neljä nuorinta kävivät Lahnaniemen kansakoulua. Heistä ainoastaan Edith ja Emil kävivät kansakoulun kaikki neljä osastoa. (luokkaa). Olli kävi kaksi ensimmäistä I ja II osastoa ja Signelta jäi IV osasto käymättä. Koulun aikana lapset olivat usein poissa koulusta, joskus jopa kokonaisen lukukauden, kevätlukukausi jäi käymättä v. 1897 (Edit ja Olli.)
Kuka opetti perheen vanhimmille lapsille Huldalle ja Otto Hjalmar Rafaelille lukemisen ja kirjoittamisen alkeet? Ehkä heidän vanhempansa tai sitten heidän serkkunsa Knut Fabian Holmberg, joka oli siirtänyt Jaalasta kirjansa Hirvensalmelle vuonna 1885.
Hulda Liikanen (1873-1920) kävi Mikkelin 7-luokkaisen tyttökoulun, joka oli harvinaista siihen aikaan. Mikkelin suomalainen tyttökoulu oli perustettu vuonna 1879 yksityisten toimesta. Koulu oli yli 25 vuotta seitsenluokkainen, joista kaksi ensimmäistä luokkaa olivat valmistavia ja viisi varsinaista tyttökoululuokkaa. Vasta vuonna 1909-1910 koulun ensimmäiset oppilaat kutsuttiin suorittamaan ylioppilastutkintoa Helsinkiin. (Rytkönen 1912, 186-187.)
Mikkelin suomenkielinen, yksityinen tyttökoulu oli ehtinyt toimia viisi vuotta, kun Hulda Liikanen alkoi opiskella koulussa v. 1884. Oppilaita otettiin ensimmäiselle luokalle kaikkiaan yhdeksän tyttöä. Kuusi oppilasta sai päästötodistuksen tästä opinahjosta vuonna 1892, niin myös Hulda (Mikkelin tyttökoulu 1879-1929, 263, 311.)
”Naisväen koulut” keskittyivät siihen aikaan antamaan opetusta tyttöoppilaille kodinhoidossa ja seuraelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja. Suomenkielisessä Mikkelin tyttökouluissa korostettiin voimakasta kansallistuntoa, eri sukupuolten tasa-arvoa ja naisasiaa.” (Mikkelin tyttökoulu 1929, Mikkelin tyttölyseo 1879-1954, 11.)
Huldan opettajina oli myös koulun johtajatar Ida Arppe, joka opetti historiaa ja maantietoa. Arppe esitti kysymyksen yliopistoon johtavien jatkoluokkien perustamisesta Mikkelin tyttökouluun v. 1905. Ida Arppen sydäntä lähellä olivat raittiustyö, Marttatyö ja Valkonauhayhdistyksen toiminta. Hän ymmärsi oppilaitaan. Jos oppilailla sattui jotain rikkeitä, hän piti niitä omanaan eikä mielellään rangaissut oikeaa syyllistä. Kaikki kunnioittivat Ida Arppea. Hänen elämänsä heijasti sanoma: toisille, toisia varten. Häntä seurasi siunaus. (Arohonka 1029, 36-46.) Kielten opettajina toimivat Inez Hammer o.s. Sirelius, Ellen Cajander ja Julia Sirelius o.s. Reudolph. Anna Wirilander opetti suomea, maantietoa, uskontoa, historiaa ja kaunokirjoitusta. Voimistelun ja käsityön opettajana Huldalla oli Karolina Cederhvarf.
Huldan aikana koulun tavallisin opetusmenetelmä oli ulkoluku. Suurin osa koulun oppilaista tuli Mikkelin alemman keskiluokan ja työväen piiristä sekä maanviljelijä-perheistä, kun taas Mikkelin ruotsinkieliseen tyttökoulun oppilaat olivat lähtöisin säätyläisperheistä.
Koulusta päästyään Hulda tietysti ajatteli tulevaisuuden alaa. Ensin hän meni Mikkelin sairaanhoitokursseille, joka kesti puoli vuotta, ja sen jälkeen Ruoveden ja Virtain sairaalaan käytännössä työtä tekemään. Silloin oli helppoa paikan saanti vähänkin koulua käyneelle. Ehkä sairaanhoito ja nosteleminen oli raskasta pienikokoiselle ihmiselle, koska hän pian siirtyi tilapäiseksi opettajaksi Björnilän ja Pärnämäen kansakouluihin. Hulda täydensi taitojaan vielä käymällä Mikkelissä kiiltosilityskurssin. Hän silitteli kotona herrojen kauluksia ja kalvosimia. Siihen aikaan käytettiin valkoisia paitoja hyvin paljon.
Otto Hjalmar Rafael Liikanen (s. 17.3.1875 Hirvensalmi) opiskeli Mikkelin lyseossa I lk:lla 1887 ja erosi III:lta 1892. (yhteensä viisi vuotta) ( Mikkelin lyseo 1872-1947, 363. ja Mikkelin Lyseo 1872-1972, 42.)
Edit Concordia (Konstantia) Emilia (1888-1970) aloitti koulunkäyntinsä Lahnaniemen kansakoulun pienten lasten luokalla syyslukukaudella 1895, jäi pois koulusta 20.12.1895. Hän jatkoi opiskelua syksyllä 1896 osastossa I. Myös erosi I osastosta 21.12.1896 ja aloitti koulun uudelleen I osastossa v. syksyllä v. 1896. Hän kävi kahteen kertaan osastot I ja IV. Kaiken kaikkiaan hän kävi koulua kuusi vuotta. Päästötodistuksen hän sain IV osastolta v. 1902.
Yleinen koulumenestys oli Editillä heikohko. Hän sai ehtoja joka luokalla (I-IV) laskennossa, I-II luokalla laulussa, III-luokalla äidinkielessä ja IV historiassa. Kaikkien aineiden keskiarvo vaihteli 5.7 – 7.8 välillä koulunkäynnin aikana.
Edit ja hänen tuleva puolisonsa Hiskias Kähärä (s. 1885) näyttävät käyneen Lahnaniemen kansakoulua samalla osastolla (II 1 – v. 1897). Yleensä lapset aloittivat ensin pienten lasten koulussa, mistä siirtyivät varsinaiseen kansakouluun neljäksi vuodeksi. Monien kohdalla koulunkäynti venyi pidemmäksi, koska he joutuivat käymään saman luokan (osaston) kahteen kertaan.
Olli Herman Johannes (1889-1963) aloitti koulunkäynnin 7-vuotiaana Lahnaniemen kansakoulun pienten lasten koulussa vuonna 1896, mutta jäi koulusta pois 20.12.1896 koko kevätlukukaudeksi 1897. Hän aloitti varsinaisen kansakoulun I osaston syksyllä 1897, jäi luokalleen, siirtyi seuraavana vuonna II -luokalle , jäi jälleen luokalleen. Toisella kerralla hänen II-luokalta, jolloin hän lopetti koulunkäynnin Lahnaniemen kansakoulussa. Hän opiskeli tässä koulussa kaikkiaan viisi (5) vuotta. Koulumenestys oli siis varsin heikkoa. Tarkkaavaisuudessa ja huolellisuudessa hänellä oli arvosana 8, laskennossa I osastossa (1896-97) 2 ja uskonnossa 3. Kaikkien aineiden keskiarvo vaihteli 4,3 – 7,7 välillä. Parhaimmat arvosanat olivat viimeisenä kouluvuonna vuonna 1901, jolloin hän kävi toista kertaa osaston II ja siirtyi sitten samana vuonna Mikkelin lukioon. Hän kävi Mikkelin lukiota 10 vuotta (1901-1911). Hän sai päästötodistuksen lukion VII:ltä luokalta osallistumatta ylioppilaskirjoituksiin. (Mikkelin lyseo 1872-1947, 363 ja Mikkelin Lyseo 1872-1972, 42.)
Emil Aleksanteri (s. 1890) Liikanen
Emil aloittaa koulunkäyntinsä 9-vuotiaana vuonna 1899 Lahnamäen kansakoulussa, jota koulua hän käy kaikkiaan seitsemän vuotta aina vuoteen 1907. Tosin hän ei opiskele koulussa vuosina 1904-1905 ja 1905-1906. Hän palaa koulun IV luokalle syksyllä 1906 ja suorittaa IV luokan keväällä 1907.
Ensimmäisenä kouluvuotena hänellä on todistuksessa huolellisuudessa ja tarkkaavaisuudessa arvosana 7, mikä kertoo paljon ehkä pojan levottomuudesta ja heikosta keskittymiskyvystä oppituntien aikana. Hän saa uskonnosta arvosanan 3 ja laskennossa ja käsitöissä 4. Hänet jätetään ensimmäisenä kouluvuotena luokalle kaikkien aineiden keskiarvolla 4,5. Seuraavana vuonna hänen kaikkien aineiden keskimääräinen arvosanansa nousee 5,6 :een. Tosin vieläkin hänellä on arvosana 4 maantiedossa ja käsitöissä. Parhaiten hän menestyy lukemisessa ja laulussa (7). II-luokalla hänellä on edelleen käsi töissä arvosana 4. Maantiede ja laskento tuottavat hänelle vaikeuksia Luokat III ja IV hän käy jälleen kaksi kertaa. Kaikkien aineiden keskiarvo vaihtelee 4,5 – 7,0. koulunkäynnin aikana. Myöhemmin Emil käy vielä Otavan maanviljelyskoulun Mikkelissä.
Signe Liikanen aloitti koulunkäynnin Lahnaniemen pienten lasten koulussa v. 1900, kansakoulun luokat I-III hän suoritti jokaisen kahteen kertaan. Ensimmäisellä luokalla hänen edistyksensä arvioitiin arvosanoilla 0 voimistelussa, 3 laskennossa ja maantiedossa ja 4 käsitöissä, lukemisessa 8 ja toisella kerralla 9. Tosin ollessaan ensimmäistä kertaa II-luokalla hän erosi koulusta 19.3.1904 ja jatkoi seuraavana vuonna koulua uudelleen samalla luokalla II. Hän jäi ensimmäisellä kerralla III luokalle, heikoimmat arvosanat olivat 4 historiassa, laskennossa, muoto-opissa ja luonnontiedossa. Huolellisuus ja tarkkaavaisuus oli pudonnut arvosanaa 8. Kaikkien aineiden keskiarvo vaihteli 5,2 ja 7,7 välillä. Hän lopetti Lahnaniemen kansakoulun III-luokalta 1907. Hän jatkaa opintojaan Tuunasaaren puutarhakoulun vuosina 1910-1911
Maatalousalan oppilaitoksiin Suomessa kuuluivat 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun loppupuolelle toimineet maanviljelyskoulut jotka oli suunnattu etupäässä miehille ja kasvinviljelyn opetukseen. Tuunaansaaren puutarhakoulussa oli myös naisia. Tuunaansaaren koulussa opetettiin mm. puutarhanhoitoa, laskentoa, ruotsia ja kirjanpitoa. Lukujärjestys vaihtui vuodenaikojen mukaan. Teoreettista opetusta annettiin päivittäin kaksi tuntia. Hintikanhovin pitäjät Otto Liikasen ja Emmi o.s. Bergströmin nuorin tytär Signe kävi Tuunasaaren puutarhakoulun.
Helsinki 9.2.1910, Neiti Signe Liikanen, Hirvensalmi
”Hakemuksenne johdosta olette hyväksytty oppilaaksi puutarhakouluumme. Tuokaa mukananne lakanat, pyyheliinat, peite ja tyyny ja keittiötä varten valkoisia esiliinoja, irtohihoja, valk. päähine ja patatilkut. Esiliinat miel. karkeasta kankaasta.
Tervetulos siis 1 p. huhtikuuta ”(1910) Kunnioittaen Aina Haveri
Signe siis lähti ja kävi Tuunasaaren puutarhakoulun vuonna 1910-1911.
Koulussa opetettiin mm. puutarhanhoitoa, laskentoa, ruotsia ja kirjanpitoa. Lukujärjestys vaihtui vuodenaikojen mukaan. Teoreettista opetusta annettiin päivittäin kaksi tuntia.
Lukujärjestys
Ma Hedelmäviljelystä (Brofeldt); Ruokatavaraoppia (Paronen)
Ti Kemiaa (Haveri); Ruokatavaraoppia (Paronen)
Ke Kasvitarhahoitoa (Brofeldt); Kanahoitoa (Haveri)
To Hedelmäviljelystä (Brofeldt); Ruokatavaraoppia (Paronen)
Pe Kasvioppia (Brofeldt); Terveysoppia (Haveri);
La Havaintotunti (Paronen)
Kanalan hoidosta on seuraava muistiinpano (Signe Liikanen, Hietanen, Hirvensalmi).
”Kanalan päivä ja työjärjestys
Kello 6 aamulla tultuaan kanalaan yöorret poistetaan. Sakkarehu, joka talvella tulee olla haaleata, pannaan tarjolle. Kanojen syödessä täytetään juoma-astia traittiilla ei aivan jääkylmällä vedellä sekä luodaan lanta lattioilta pois, joka sitte lakaistaan ja kylvetään vähän kalkkia ja kuivaa turvepehkua lattialle.
Pahnat haravoidaan ja kylvetään niihin vähän viljaa tai lihamuruja. Pesät tarkastetaan jos olisi edellisenä päivänä unehutettuja munija tai pesät muuten likaisia. Tarkastetaan että laatikoissa löytyy puhdasta hiekkaa, hiiltä ja kalkkilaastia. Jos huone tuntuu kylmältä, pannaan puita pesään ja uunin lämmitessä avataan venttiilit ja muut ilmareijät aukaistaan, jotta ilma olisi niin puhdasta kuin mahdollista.
Kun kanat ovat syöneet, huone siivottu ja tuuletettu sekä lämmitetty, poistutaan kunnes klo 9 jolloin taas tullaan kanalaan.
Toimitetaan kanoille voimistelua ja työtä niin paljo kuin mahdollista, olkia aina kokemalla ja vähän aina niihin ripoittamalla viljaa y.m.
Klo 12 päivällä annetaan sokkarehua. Klo 5 illalla annetaan kauroja illalliseksi. Klo 6 illalla asetetan yöorret paikoilleen, kesällä voi jättää myöhempään. Illemmalla tarkastetaan, että vettä on astiassa sekä kaikki kunnossa. Väliaikoina laitetaan aineita sakkarehua varten. Keitetään juurikasveja, haudotetaan vihanneksi, hiennonnetaan luita, hiiltä y.m.” (Signe Liikasen muistiinpano 1910)
Esimerkki laskusta ”Jos eräs 1500 markan laina on 1 vuoden 3 kuukauden 15 päivän kuluttua takaisin maksettava 6 % koron mukaa. Kuinka suuri maksettava summa silloin on?” (Signe Liikasen muistiinpano)
Ruotsin tunneilla opetettiin lyhyitä sanaluetteloita (numerot, kuukaudet, päivät, pronominit) ja lyhyitä lauseita kuten ”Jag går ut. Jag går gatan. Jag går till torget. Jag kommer hem”.
Signen muistiinpanoista löytyy useita erilaisten ruokien reseptejä (luukeitto, wehnäleipä, ruskeapapumuhennos, valkokaali maidossa, kaurakeksit, nimettömät pienet leivät, piparipökkinöitä, perunajauhorinkelit, soodakakut, joulukakku, kalakeitto, hernekeitto lihatta, ruustinnan kakku, joulutortut, sima).
Karl ja Ilma Liikasen poika Ensi Karl Liikanen (1888-1949)
Karl ja Ilma Liikasen ainoa poika Alarik lähti koulutielle 6-vuotiaana Lahnaniemen kansakouluun, jota hän kävi keväästä 1894 kevääseen 1898. Alarik aloitti Lahnaniemen pienten lasten koulussa 28.5.1894 alemman luokan ja 3.9.1894 ylemmän luokan.
Serkuksista ainostaan Alarikilla oli koulussa uskonnossa numero 9, muiden sukulaislasten uskonnon numerot vaihtelivat 3 – 8 välillä, arvosanaa 4 esiintyi monella. Alarikin isoisä, äidin isä oli pappi. Olikohan äiti Ilma ollut tiukka uskonnon suhteen? Alarik menestyi hyvin Lahnaniemen kansakoulussa, I osaston keskiarvo oli 7,3 ja II osaston 7,4. Alarik siirtyi v. 1898 Hirvensalmen Lahnaniemen kansakoulusta opiskelemaan Mikkelin lyseoon, kun perhe muutti Hirvensalmelta Mikkeliin.
Alarik pääsi ylioppilaaksi vuonna 1908 Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta. 1909-1910 hän kirjoittautui ylioppilaana Suomen keisarillisen Aleksanterin yliopiston lainopilliseen tiedekuntaan, suoritti vuoden ajan lainopillisia opintoja ja liittyi Etelä-suomalaiseen osakuntaan.
Ida o.s. Liikasen ja Otto Marttisen lapset
Ida o.s. Liikasen ja Otto Marttisen lapsista Otto Hjalmar (1881-1961) aloitti Lahnaniemen kansakoulun koulun v. 1893 ja Rauha v. 1894. Heillä oli kouluun 0,5 km. Otto Hjalmar oli jo 12 v. kun hän aloitti koulunkäyntinsä ja Rauha 7 -vuotias.
Otto Hjalmar sijoitettiin v. 1893 aluksi II osastolle mutta hän jäi luokalleen. Seuraavana vuonna hän jatkoi osastolla I jolta pääsi siirtymään osastolle III, jolla jäi jälleen luokalleen ja enää ei näkynyt merkintöjä Hjalmarin koulun käynnissä. Koulunkäynti sujui heikosti: arvosanaa 3 tuli kirjallisissa harjoituksissa, laskennossa,maantiedossa ja luonnontiedossa (III) ja arvosana 4 näkyi uskonnossa ja laskennossa, Jopa arvosana 2 oli hänellä kieliopissa, maantiedossa ja historiassa. Todistusten keskiarvot vaihtelivat 4,7 – 6,2 välillä. Päästötodistuksen hän sai 13-vuotiaana.
Rauha Helena ( 1888-1965) aloitti koulunkäyntinsä pienten lasten koulussa vuonna 1894. Hän menestyi kansakoulussa veljeään paremmin, vaikka hänkin joutui käymään I ja IV osaston kahteen kertaan. Keskiarvo vaihteli eri luokilla 5,8 – 8,3 välillä. Päästötodistuksessa v. 1898 Rauhalla oli arvosana 10 piirustuksessa, kaunokirjoituksessa, laulussa, voimistelussa ja arvosana 9 käsitöissä, uskonnossa, lukemisessa ja laskennossa. Yksi arvosana 7 oli ainoastaan muoto-opissa, pienten pintain ja kappaleiden mittaamisessa. Aikuisena Rauha oli useita vuosia Lahnaniemen kansakoulun johtokunnan jäsenenä.
Kunnallisten sivistysmenojen kalleus
80-vuotias Herman Liikanen (1915) kiinnitti julkista huomiota kunnan sivistysmenojen kalleuteen taloudessa.
”Vuoden 1865 asetus -1898 avasi maamme maalaiskunnille uran vapaaseen edistykseen elämän eri aloilla. Kunnallisen elämän kehitys kuvastuu parhaiten maalaiskuntien taloudesta. Maalaiskuntien menojen nousu on ollut lähes viidenkertainen v. 1891. – em. vuonna varoja käytettiin eniten köyhäinhoitoon, opetustoimeen, velkojen korkoihin.
Menot
v. 1891 opetustoimeen 1 570 545 ja v. 1912 opetustoimeen 10 217 225
tulot 1891 5,6 milj. mk ja v. 1912 13,8 milj.
Suurimmat velat kohdistuvat kansakoululaitosta varten otettuin velkoihin. Maalaiskuntien omaisuus on kolme kertaa kuin suuri kuin velat.
Kunnan suurimmat menoerät muodostavat sivistystarkoituksiin a.o. kansakoululaitokseen tarvittavat summat, uusien koulujen perustaminen ja niiden ylläpitäminen kysyy vuosittain melkoisia rahamääriä. Tulevaisuudessa nämä menot osoittavat selviä kasvamisen merkkejä. Yhä uusia kouluja tarvitaan, vanhoista riittää rakennus y.m. velkoja ehkäpä vuosikymmeniksi ja ylläpitokustannukset vain nousevat. Lisäksi tulevat kaikki kehittyvän sivistyselämän ehkä vielä tuntemattomat , mutta silti välttämättömyyden vaatimat menot. ” (Liikanen 1915.)
Herman Liikanen esittää kuntien taloudellisten menojen kattamiseen kunnallisten sivistysrahastojen perustamista.
”Maalaiskuntien kunnallismiesten huomiota tahtoisin tällöin kiinnittää kunnallisten sivistysrahastojen merkitykseen ja siis lausua kehotuksen niiden perustamiseen. Tällaisten rahastojen perustaminen ja alulle pano ei kysy suuria valmisteluja ja laajoja toimenpiteitä. Jos tajutaan kunnallisen sivistysrahaston merkitys , määrää kunta vuosittain jonkun summan tämän rahaston kartuttamiseksi. Kun rahasto on kohonnut määrättyyn summaan, voidaan sen korkovaroja ruveta säännöllisesti käyttämään sivistystyön tukemiseen ja etupäässä kansakoulujen menojen peittämiseksi. Tällaisella rahastolla on lisäksi se hyvä puoli, että se lahjoitusten, testamenttien y.m.s. kautta voi saada tuntuvia lisiä ja siten koitua kunnalle yhä suuremmaksi hyödyksi.” (Liikanen 1915.)
4. sukupolvi: Otto ja Leena Liikasen lastenlastenlapset opin tiellä
Käytännössä oppivelvollisuus toteutui suurimmassa osassa maata jo 1920-luvulla.
Lähes kaikki Hirvensalmella asuneiden Liikasten 4. sukupolven jälkeläisistä muuttivat pois Hirvensalmelta. Otto ja Emma Liikasen kahdeksasta lapsesta ainoastaan yksi jäi asumaan Hirvensalmelle, nimittäin Hirvensalmen Hietaseen avioitunut Edit Kähärä o.s. Liikanen (1888-1970), jonka lapsista neljä : Eino Hiskias (1910-1940), Saimi Mirjam (1913-1994), Martti Johannes (1917-1997) ja Uuno Teodor (1918-1955) kävivät Lahnaniemen kansakoulua. Kaksi vanhinta lasta Eino ja Mirjam saivat päästötodistuksen Lahnaniemen kansakoulusta keskiarvolla 8,2 (Eino) ja 8,3 (Mirjam). Martti ja Uuno ehtivät käydä Lahnaniemen kansakoulua Martti kaksi luokkaa keskiarvolla 6,2 ja Uuno yhden luokan keskiavolla 6,8. He siirtyivät v. 1928 Soikkalan kouluun. Ainoastaan Saimi Mirjam jatkoi opintoja Jyväskylän opettajanvalmistuslaitoksessa, valmistuen sieltä kansakoulun opettajaksi.
Ennen oppivelvollisuuslakia Hirvensalmelle jäi myös pysyvästi asumaan Ida Marttisen o.s Liikasen lapset Otto HJALMAR Marttinen (1881-1961) ja RAUHA Kilkki o.s. Marttinen (1888-1966). Otto Hjalmarin lapsista kolme Hinna Ester (a. 1912-), Hilja Sanelma (s. 1915-) ja myöhemmin Helvi (s. 1925) kävi Lahnaniemen kansakoulua. Hinna sai päästötodistuksen , jossa uskonnossa ja lukemisessa oli 10, heikoimmat arvosanat olivat käsitöissä ja piirustuksessa 6.
Hilja suoriutui koulussa heikoimmin ja jäi III luokalle, todisuksissa heikoin arvosana 4 oli laskennossa, historiassa ja maantiedossa. Uskonnossakin oli 5. (III lk)
Rauha Kilkin o.s. Marttisen lapsista kaksi Helvi Rauha Aulikki Kilkki (1911-1948) ja Eino Olavi Kilkki (1916-1980) sekä myöhemmin Aarne Vihtori ( s. 1922) ja Aili Kilkki (s. 1927) kävivät Lahnaniemen kansakoulua. Päästötodistuksen Lahnaniemen kansakoulusta saivat Rauhan Kilkin o.s. Marttisen kaikki lapset. Tytöistä Helvi Rauha Aulikki selvisi koulusta neljässä vuodessa, päästötodistuksen keskiarvon ollessa 8,3. Eino suoritti kansakoulun viidessä vuodessa, ja kävi III;n luokan kaksi kertaa, ehdot olivat laskennossa ja kirjallisissa harjoituksissa. Päästötodistuksen keskiarvo oli 6,8.
Myöhemmät sukupolvet menestyivät koulussa paremmin kuin heitä edeltäneet sukupolvet. Ehkä toista ja kolmatta sukupolvea ei hyväksytty paikkakunnalle, koska he olivat tulleet muualta ja heidät nähtiin ulkopaikkakuntalaisina. Neljäs sukupolvi oli jo integroitunut paikkakunnan kulttuuriin. Selvästi tytöt olivat poikia parempia koulussa. Nyt ei enää koulumatka eikä mahdollisuus koulunkäyntiin ollut esteenä kuten oli ollut aikaisemmille sukupolville.
Vuoden 1921 oppivelvollisuuslaki määräsi kaikille pakolliseksi vähintään kuusivuotisen kansakoulun oppimäärän suorittamisen. Käyttöönotto tapahtui verrattain myöhään, sillä oppivelvollisuudesta ei ollut onnistuttu säätämään Venäjän alaisuudessa. Yleistä oppivelvollisuutta vastustettiin edelleen, sillä kansakoulun pelättiin olevan yhteiskunnalle kallis ja kasvattavan huonoja työntekijöitä. Käytännössä oppivelvollisuus toteutui suurimmassa osassa maata jo 1920-luvulla.
Taulukko: Otto ja Leena Liikasen jälkeläisten opintie. Tästä puuttuvat vielä 4. sukupolven Jaalan, Kuhmalahden, Helsingin ja Kajaanin kouluissa opiskelleiden tiedot.
Liikasia opintiellä -sarja jatkunee vuonna 2023, kun pääsemme tutkimaan myös Kouvolan alueen koulujen arkistoja.
Lähteet
Elina Arohonka o.s. Aarnio 1929. Avara sydän. Ida Arppen elämästä. Teoksessa Mikkelin tyttölyseo 1879-1954.36-46.
E. J. Ellilä 1947. Heinolan koulun kirja 1847- 1947 (Heinolan yläalkeiskoulu 1847-1877, reaalikoulu 1874-1888, alkeiskoulu 1884-1914, keskikoulu 1914-1947).
Heinolan koulun kirja 1947.
Hirvensalmen kunnan Lahnaniemen kansakoulun arkisto. Mikkelin maakunnan arkisto. (Ba:1 Oppilasluettelot; ba_1 Lahnaniemen piirin oppivelvollisten lasten luettelo; Lahnaniemen kansakoulun matrikkeli v:sta 1890 alkaen; bb_1-3; Lahnaniemen kansakoulun vuosikertomukset DC_1; Hirvensalmen pitäjän kuntakokousten pöytäkirjat ea_2; Hirvensalmen kunnan Lahnaniemen kansakoulun kirjasto 1898 ec_1)
Liikanen Herman 1915. Kirje Tampereelta. Luutnantti Herman Liikasen kirje Aamulehti 14.02.1915 no 37, 4-6.
Mikkelin lyseo 1872-1922. Koulun 50-vuotisen toiminnan muistojulkaisu.
Mikkelin lyseo 1872-1947. Koulun 75-vuotisen toiminnan muistojulkaisu 1948.
Mikkelin Lyseo 1872-1972. Koulun 100-vuotisjuhlakirja.
Mikkelin tyttökoulu 1879-1929. 50-vuotisjulkaisu, 1929.
Mikkelin tyttölyseo 1879-1954. 75-vuotisjulkaisu. 1954.
Auvo Pato 1872. Poikien koulu. Teoksessa Mikkelin Lyseo 1872-1972. 100-vuotisjuhlakirja, 15-17.
Puukko, A.F. 1922. Mikkelin lyseon alkuvaiheet ja opetuskieli 1872-1922. Teoksessa Mikkelin lyseo 1872-1922, 50-vuotisjuhlajulkaisu).
Maarit Tillman-Leino 2020,1, .
Uusi Suometar 27.11.1892 no 277, 3. Lahnaniemen kansakoulurakennuksen vihkijäiset.
Kaarlo Wirilander 1948. Mikkelin lyseon toiminta. Teoksessa Mikkelin lyseo 1872-1947, 15-110.