Tässä sarjassa käydään läpi yhden ristiinalaisperheen integroituminen suomalaiseen kulttuuriin ja sivistykseen, kun sitä luotiin 1800-luvulla perustetun koululaitoksen avulla.
1. sukupolvi: Ristiinassa kotiopetus vastasi koulujen toimintaa 1800-luvun alussa
Jos paikkakunnalla ei ollut koulua, niin vanhemmat velvoitettiin opettamaan lapsensa lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Varsinaiseen kansakouluun tulevilta edellytettiin lukutaitoa sekä kristinopin hallintaa, kirjoittamisen ja laskennan alkeita. Kansakouluun tuli jatkuvasti lapsia, joilta tavaaminen ei onnistunut tai jotka eivät tunteneet edes kirjaimia. Syinä oli usein se, etteivät vanhemmat itsekään osanneet kunnolla lukea, kirjoittaa tai laskea. Jos paikkakunnalta toimi alkeiskouluja, opetusta antavien koulujen oppiaika oli perin lyhyt, koulunkäynti katkonaista ja kiertokoulunopettajien opetustaidot olivat varsin usein heikkoja.
Kun Otto Wilhelm Liikanen (s. 17.6.1801, k. 15.5.1883) oli vielä lapsi ja nuori Brahelinnan Ponnan torpassa, Ristiinassa ei ollut kiertokoulua eikä omaa kansakoulua. Kansakoulu perustettiin Ristiinaan vasta vuonna 1868. Omaa koulutaloa ei silloin ollut, vaan koulu toimi vuokratiloissa. Ristiinan kirkonkylän kansakoulun oma koulurakennus valmistui kirkonmäelle v. 1882. Kiertokoulu aloitti toimintansa vuonna 1869. samoihin aikoihin kuin kansakoulukin. Lehdissä ilmoitettiin milloin kiertokoulu toimi missäkin kylässä (Mikkelin Sanomet, Uusi Suometar).
Sekä kiertokoulu että kansakoulu tulivat Ristiinaan liian myöhään, jotta Otto (s. 1800) olisi voinut saada näissä kouluissa perusopetuksen. Tosin Oton serkku Fredrik Kissalammen torpassa sai kotiopetusta äidiltään ja lähetettiin Loviisaan triviaalikouluun, päätyen aina ylioppilaaksi ja pastoriksi ruotsinkieliseen Pernajaan.
Otto Wilhelm Liikanen meni naimisiin vaimonsa Kangasniemeltä kotoisin olevan Helenan kanssa 1829. Helena (Leena, Hedda) ent. Hemmelin (o.s. Hänninen, s. 2.6.1800, k. 17.3.1869) oli käsityön ja kudonnan opettaja. Otto toimi torpan hoidon ohella pitäjässä seurakunnan haudankaivajana, jollaisia myös hänen isänsä ja isoisänsä olivat olleet. Tarinamme kertoo tämän perheen ja heidän jälkeläistensä opintiestä 1800-luvulla. Sekä Otto Vilhelm että puoliso Helena olivat käyneet rippikoulun ja oppivat jo lapsena ainakin lukemaan auttavasti.
Palveluspiika Leena (Helena) Hänninen Kangasniemen Kaihlaniemen kylän talosta 6 kävi Talousseuran stipendillä Benvikissä sijaitsevan ruotsinkielisen pellavanjalostusopiston 1818 – 1821. Leena ruotsinsi Benvikissä nimensä. Leena Hännisestä tuli Helena Hemmelin. Hän vietti kaikkiaan kolme vuotta Benvikin koulussa. Leena Hemmelin vietti ennen kotiseudulle paluutaan kaksi kuukautta Turun kehruukoulussa. Opettajatar Carolina Weitzin mukaan Leenalle opetettiin Turussa myös kirjanpitoa, kirjoittamista ja laskentoa.
Helenan ruotsinkielinen koulutus Benvikissä mahdollisti kotiopetuksen Ponnan torpassa hänen ja Oton lapsille, joista osa etenikin opintiellä. Heistä lisää seuraavassa jaksossa.
2. sukupolvi: Otto ja Leena Liikasen lapset opintiellä
Otto ja Leena saivat kuusi lasta: Kustaa Adolf (1830-1926), Maria Kustaava (1832-1925), Herman (1835-1926) , Otto Vilhelm (1837-1917, Karl (1841-1911) ja Ida (1844-1913).
Oton ja Leenan lapset eivät ehtineet saada opetusta Ristiinan kiertokoulussa tai kansakoulussa, koska kumpikin koulu alkoi toimia heidän kannaltaan liian myöhään. Luultavasti äiti Leena opetti kaikki lapsensa lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Tytöt Maria ja Ida saivat auttaa äitiään käsitöissä ja siirtää myöhemmin taitojaan omille tyttärilleen. Kustaa Adolf ja Otto Liikanen osasivat kirjoittaa ja lukea, mutta varsinaisesti koulua he eivät ilmeisesti olleet käyneet. Ainoastaan kaksi poikaa, Herman ja Karl, kustannettiin opintielle. Kukaan lapsista ei jäänyt asumaan aikuisena Ristiinaan.
Otto, Karl ja Ida kävivät Ristiinassa rippikoulun. ennen muuttamista Ristiinasta muualle. Maria Kustaava (1832 -1925) muutti vuonna 1855 Pernajaan piiaksi. Herman (1835-1926) lähti sotimaan Italiaan vuonna 1861. Kustaa Adolf (1830-1887) muutti vuonna 1866 sotilasvirkatalon vuokraajaksi Jaalaan. Karl (1841-1911) muutti vuonna 1871 kauppiaaksi Hausjärvelle ja vuonna 1887 Hirvensalmelle maanviljelijäksi. Otto (1837-1917) muutti kestikievarin vuokraajaksi ja pitäjäksi vuonna 1873 Hirvensalmelle. Nuorin lapsista Ida (1844 -1913) muutti perheineen Ristiinasta vuonna 1893 Hirvensalmelle Karl-veljen omistamaan taloon maanviljelijäksi.
Ennen sotaretkiään, Herman kävi Mikkelin yksivuotisen ruotsinkielisen ala-alkeiskoulun 1849-50. Ansaittuaan rahaa erilaisissa töissä, hän opiskeli talvella 1854 yksityisesti kirkkoherra J.A. Tengénin johdolla ja Laguksen yksityiskymnaasissa Helsingissä, jossa hän yritti suorittaa ylioppilaskirjoitukset keväällä 1854, mutta reputti venäjän kielessä. Välittömästi sen jälkeen hän liittyi Suomen armeijaan ja kävi Turun aliupseerikoulun.
Karl Liikanen kävi Heinolan yläalkeiskoulun 1861-1865 ja jatkoi Borgå Gymnasiumissa 1865-1868, mistä sai päästötodistuksen. Molemmat koulut olivat ruotsinkielisiä. Perheen tyttäriä Mariaa ja Idaa ei koulutettu, mutta he oppivat varmaankin äidiltään käsityö- ja kankaankudontataidot, sekä lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen alkeet.